Vanha juutalainen tarina kertoo hasidista, joka tuli valittamaan rabbi Wolfille toisten pelaavan korttia niin että yötkin muuttuvat päiviksi. - Se on hyvä, rabbi Wolf kuitenkin vastasi. - Niin kuin kaikki ihmiset, hekin tahtovat palvella Jumalaa, mutta eivät oikein tiedä miten. Nyt he kuitenkin oppivat pysymään valveilla ja keskittymään yhteen asiaan. Kun he saavuttavat tässä täydellisyyden, heidän ei tarvitse muuta kuin kääntyä - ja millaisia Jumalan palvelijoita heistä silloin tuleekaan!
Tarina löytyy Martin Buberin kirjasta Tie on jalkojesi alla. Juutalaista elämänviisautta itäisestä Euroopasta (Karas-Sana 2000). Samassa kirjassa on toinenkin aiheeseen liittyvä oivallus. "Lapselta opit kolme asiaa: lapsi on iloinen ilman mitään erityistä syytäkin; lapsi ei ole hetkeäkään toimettomana; mitä lapselta puuttuu, sitä se pontevasti tahtoo."
Toimeliaisuus on ihmisen luontainen ominaisuus. Toimeliaisuus tekee ihmisen iloiseksi. Ahkeruus on ilomme, sanotaan.
Ahkeruus on hyve, jolla on huono maine. Ahkeruuteen on patistettu ja väsynyttä on moitittu laiskaksi. Tai ahkeruuteen vedoten on unohdettu levon merkitys. Mutta silloin kadotetaan ahkeruuden juju. Ahkeruus on luontaista touhukkuutta. Se on sitä, mitä ihminen tekee ollessaan lapsen kaltainen.
Yhteiskunta kanavoi ihmisen luontaista ahkeruutta. Yrittämiseen tulee kannustaa ja luovuutta pitää vaalia. Työnteosta pitää palkita. Ja väsyneitä tulee tukea, niin että luontainen touhukkuus saa uudelleen mahdollisuuden. Työkykyinen ja työhön halukas ylivelkaantunut on parempi saada takaisin työelämään kuin pitää ulosoton vuoksi pelkkien yhteiskunnan tukien varassa.
