Kävin torstaina jälleen mielenkiintoisen keskustelun ystävä ja kollega Hannu Vuorisen kanssa. Hannu oli lukenut körttiläisyyden historiaa, erityisesti 1840-luvun siirtymää alkuperäisestä, osin hurmoksellisestakin herätyksestä kohti pappisjohtoista seuraorganisaatiota.
Hän kiinnitti huomiota tuolloin käytössä olleen 1776 Biblian sanavalintojen merkitykseen. Pyhän Paavalin 1. epistolassa Timoteukselle sanotaan muun muassa näin: "Vanhimmat, jotka hyvin hallitsevat, pitää kaksinkertaisessa kunniassa pidettämän, erinomattain ne, jotka sanassa ja opissa työtä tekevät" (1Tm 5:17) Kreikankielen πρεσβυτεροι on siis tässä aivan oikein käännetty vanhimmat. Mutta kyseisen luvun edellä oleva ingressi antaa lisäselityksen: III. Vanhinten eli pappein arvossa pitämisestä.
Oliko tässä - ja mahdollisesti muissa samankaltaisissa - sananvalinnoissa syy sille, miksi körttiläisten ukkojen ja pappien välinen kamppailu kääntyi pappien voitoksi? Raamattu nimenomaisesti näyttää antavan papistolle erityisen arvostuksen. Näin siis alkuperäinen, yksilökristityn omakohtaista Jeesuksen kohtaamista ja seuraamista painottanut herätys saateltiin äitikirkon ja papiston turvallisiin suojiin.
(Papiston korostuneesta merkityksestä johtuu luonnollisesti myös naispappeuskiista. Jos kerran juuri pappeus pitää sisällään erityisen arvon, miksi se pitäisi kieltää naisilta? Kyse ei silloin ole ensisijaisesti työn tekemisestä "sanassa ja opissa", vaan asemasta kirkollisessa hierarkiassa. Jos pappeudesta riisuttaisiin tällainen hierarkinen merkitys, kuten joiltain osin on tehtykin, virkaan olisi paljon vähemmän pyrkijöitä. Pelkään, että joiltain osin on käynyt juuri päinvastoin. Kun pappisvirka on jo pitkään ollut avoin myös naisille, ei missään tapauksessa enää ole sopivaa riisua sitä erityisestä arvostuksesta.)
En tiedä, onko Hannun analyysissä perää, eikä minulla ole asiaan mitään kantaa. Päädyimme kuitenkin puhumaan opetuslapseudesta ja mitä se tarkoittaa.
Onhan niin, että opetuslapseksi tekeminen (kr. μαθητειν) on Matteuksen 28:19 mukaisesti nimen omaan käsitetty kastamiseksi ja opettamiseksi (διδασκειν). Näin ollen opetuslapseksi tullaan sen kastekäsityksen ja oppimiskäsityksen eli didaktisen paradigman mukaan, joka kulloinkin on vallalla. Vielä sata tai ehkä vielä viisikymmentäkin vuotta sitten opettaminen tarkoitti sitä, että lapset istuvat hiljaa, kuuntelevat opettajaa ja pyrkivät toistamaan oppimaansa virheettömästi. Tällaisella oppimiskäsityksellä ei nykykoulussa enää pärjää (tosin aatteellinen heiluri saattaa olla jossain määrin tulossa takaisin päin äärimmäisestä oppijan vastuun korostamisesta).
Olisiko niin, että kansankirkon didaktinen paradigma kaikista K-ohjelmista ja rippikoulu-uudistuksista huolimatta edelleen nojaa väärin ymmärrettyyn opetuslapseuttamiseen. Tai jos didaktinen paradigma onkin uusiutunut, onko toimintakulttuuri edelleen sama vanha? Tiedämmehän, että jos ääneen lausutun strategian ja toimintakulttuurin välillä on ristiriita, toimintakulttuuri voittaa aina.
Matteuksen lähetyskäskyssä (Matt. 28:18-20) ainoa käsky koskee opetuslapseksi tekemistä: "tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" (μαθητευσατε). Kastaminen (βαπτιζοντες) ja opettaminen (διδασκονες) eivät ole imperatiiveja vaan partisiippeja. Niillä ilmaistaan keinoja käskyn toteuttamiseen. Kysymys siis kuuluu: Miten tehdään opetuslapsia? Mitä "opetuslapsi" edes tarkoittaa? Näistä keskustelimme.
Olen ymmärtänyt, että opetuslapsi on sellainen, joka haluaa seurata Jeesusta. Jos näin on, opetuslapseksi tullaan seuraamalla niitä, jotka seuraavat Jeesusta. Jeesuksen seuraamista voi muille opettaa vain sellainen, joka itse seuraa Jeesusta. Tosin hyvin suurella todennäköisyydellä sellainen ihminen, joka itse seuraa Jeesusta, ei ole kovin hanakka muita opettamaan. Eihän Jeesuskaan ensisijaisesti opettanut, vaan sääli, paransi, vapautti ja julisti ilosanomaa.
En pidä itseäni kovinkaan onnistuneena Jeesuksen seuraajana. Jos joskus olen siinä onnistunut, se on jäänyt itseltä huomaamatta. Epäonnistumiset muistan hyvin. Silti sitä haluan. Haluan seurata Jeesusta. Ja haluan seurata niitä, jotka seuraavat Jeesusta.
