Tarjosin oheista kirjoitusta laskiaissunnuntaina Helsingin Sanomiin, mutta se taitaa olla turhan kriittinen kustantajaa kohtaan.
Kirjailija Antti Hurskainen osallistuu alati vellovaan uskontokeskusteluun kustannusyhtiö Siltalan nettikolumnissa otsikolla Kaikki taiteilijat pääsevät taivaaseen, kaikki kolumnistit eivät. Hurskainen silpoa retostaa Sixten Korkmanin ja Turun piispan kolumnit ja samalla myös muiden ”kirkollisesta hohteesta osansa haluavien vallankäyttäjien” voimattomat hengentuotteet Jeesuksen sanoman edessä. Hän kertoo ymmärtävänsä huonosti vasemmistolaisten taiteilijoiden uskontoantipatioita.
Tähän on tultu. On parahdettava kovaa, koska keskustelu uskosta ja uskonnosta on niin ennakoitavaa. 2000-luvun aikana ahdasmielisyyden määre on liitetty uskonnollisuuteen niin onnistuneesti, että meillä on kasvanut sukupolvi, joka ajattelee niiden merkitsevän samaa asiaa. Tosiasiassa uskonto on se muki, jota ilman aamulatte pitäisi kaataa suoraan syliin.
Muistan, kun piispa Eero Huovisen aikana vierailimme Helsingin hiippakuntavaltuustona Sanoma-talossa päätoimittaja Reetta Meriläisen kutsusta. Meriläinen valotti meille Helsingin Sanomien linjaa uskonasioissa. Nuorsuomalaisen aatteellisen perinnön mukaisesti Hesari pitää pienen ihmisen puolta instituutioita vastaan. Vihdoinkin ymmärsin! Kirkko on instituutio, niinpä sen valtaa pitää heikentää. Ja koska kristinusko on kirkon omaisuutta, heikentäminen tapahtuu heikentämällä kristinuskoa.
Ymmärrän tätä ajattelua jonkin verran, koska isoisäni oli nuorsuomalainen liberaali. Isä kävi omaa kampanjaansa valtiokirkkoinstituutiota ja siinä sivussa saddukealaista Hesaria vastaan.
Mutta silti esittämäni johtopäätös on väärin. Kristinusko ei ole instituution omaisuutta vaan pienen ihmisen omaa uskoa. Se on Sanan leipää ja elävää vettä. Älkää ottako sitä ihmisiltä pois. Antakaa lapsille leipää. Antakaa nuorille usko ja toivo. Kirkko instituutiona ja konkreettisina rakennuksina kantaa sisällään aarretta, joka kuuluu kaikille, ei vain älyköille ja nokkelille. Älkää sysätkö tätä aarretta yksityisyrittäjille ja puoskareille. Älkää jättäkö nuorisoa ylikansallisen viihdesaasteen armoille, sillä se jyrää maahan isonkin kustantajan.
