tiistaina, tammikuuta 10, 2023

Empatia ei riitä

Onko YLE:llä poikkeuksellisen fiksuja kolumnisteja vai osaako jokin algoritmi vain kohdentaa ne juuri minulle? Nuori tutkija Jamie Vesterinen kirjoittaa otsikolla Virheen palkkana on julkisuudessa häpäisy, ja siksi keskustelukulttuurimme on jatkuvaa kinastelua. Vesterinen hehkuttaa: "Erityisen kutkuttavaa on saada virheestä kiinni joku, joka on kanssamme eri mieltä. Se tuntuu samalta, kuin raaputusarvasta paljastuisi voitto tai ongella alkaisi kala syödä. - - Mutta toisen virheistä nauttiminen on lyhytnäköistä. Se on täysin päinvastaista rakentavan keskustelun tavoitteiden kanssa." Kolumni kannattaa lukea erityisen tarkkaan siellä, missä tehdään niin kutsuttua kirkollista viestintää.

Sain tänään eräältä ystävältä sähköpostissa samaa aihepiiriä käsittelevän PP-esityksen. Hänen mukaansa kiusaaminen ei koske vain koulua, vaan asenne on pesiytynyt kulttuuriimme: "Lapsemme eivät ole itse keksineet kiusaamista vaan ovat kasvaneet kiusaamiskulttuurissa ja ovat oppineet, että kiusaamalla käytetään valtaa eikä siitä joudu vastuuseen." Virallisesti kyllä osaamme korostaa, että virheitä on lupa tehdä. Tosielämä on toista. Virheistä sakotetaan ja rankasti. Kun rohkeus viedään pois, innovaatio pakenee muualle.

Luin Rutger Bregmanin kirjaa Human kind. A Hopeful History (kirja on suomennettu nimellä Hyvän historia). Yksi luku käsittelee empatiaa. Hän viittaa Paul Bloomin sosiaalipsykologian alaan kuuluvaan kirjaan Just Babies. The Origins of Good and Evil (2013). Bloomin mukaan empatia on toivottoman rajallinen kyky. Empatia ottaa syliin ja ymmärtää, mutta kohdistuu vain lähimpiin, siis niihin, joihin samastut. "Muut" ovat pahoja. Empatia on sisäistettyä uhriutta. Siksi se luo vahvoja yleistyksiä vihollisista. "The more we identify with victims, the more we generalize about our enemies." Syliin ottavan ja viholliskuvia vaalivan empatian lisäksi tarvitaan laajempi näkemys.

Ei tarvitse tuntea minua kovinkaan hyvin veikatakseen, että tässä kohtaa viittaan Jeesukseen. Niin tietysti. Hän oli "täynnä armoa ja totuutta". Se on evankelista Johanneksen arvio Mestarimme erityispiirteistä. Armo ottaa syliin. Totuus muistaa, että kaikki muutkin kaipaavat syliä.