Prof. emer. Liisa Keltinkangas-Järvinen nostaa Ilta-Sanomien jutussa esiin huolestuttavan ilmiön. Väärään ideologiseen lähtökohtaan perustuvat opetussunnitelmat ajavat kasvattajien ammattitaidon yli.
"Koulun arkipäivässä on tehty uudistuksia, jotka eivät ole kehityspsykologisen tiedon mukaisia. Esimerkiksi kahdeksanvuotiaalta ei voida vaatia itseohjautuvuutta, koska sitä vastaava osio aivojen otsalohkossa kehittyy vasta parikymppisenä." Lukiolaisten uupuminen ja mielenterveysongelmien lisääntyminen liittyvät hänen mukaansa samaan ilmiöön, jossa lapsilta ja nuorilta vaaditaan pedagogisen ideologian mukaisia taitoja, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä. Oppimistulosten heikkeneminen liittyy myös tähän.
Keltinkangas-Järvinen puhuu nähdäkseni ilmiöstä, jolla on poliittis-ideologinen tausta. Suomessa on puhuttu niin monta vuosikymmentä "hyvinvointivaltion" ylivertaisuudesta, että yhteiskunnan ja vapaan kansalaisen roolit ovat tehneet kuperkeikan. Tavallaan kyse on vanhasta sosialistisesta ihanteesta. Vapaa ja aktiivinen kansalaisuus alistetaan julkiselle vallalle, koska julkisen vallan katsotaan edustavan hyvää. Hyvinvointivaltiossa hyvinvoinnin ajatellaan valuvan valtiolta alamaisille sen sijaan, että kansalaiset yhdessä loisivat edellytykset hyvinvoinnille.
Tosiasiassa tietysti valtion ja kaiken julkisen vallan tulee aina olla vapaan kansalaisuuden palvelija. Siksi on perusoikeudet. Ne kertovat, millä tavalla julkisen vallan on kohdeltava kansalaisiaan. Sivistyksellisistä oikeuksista perustuslaki sanoo (2:16): Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.
Lapsilla on oikeus saada opetusta. Sitä varten Suomessa on ammattitaitoinen opettajakunta. Sitä varten vanhemmat lähettävät lapsensa kouluun.
