Mainio muusikko Heikki Uusikylä julkaisi Facebookissa hienon version hengellisestä laulusta Laula Herran rakkaudesta (Hengellinen laulukirja nro 9). Sävelmä on todellakin vahva ja vaikuttava. Suomenkieliset sanat perustuvat Samuel T. Francisin 1875 kirjoittamaan sanoitukseen O the Deep Deep Love of Jesus.
Sävelmä tulee walesilaiselta Thomas John Williamsilta (1869-1944) ja se tunnetaan yleisesti nimellä Ebenezer (hepr. avun kivi, 1. Sam. 7:12). Nimi johtuu Etelä-Walesin Rhos'ssa sijaitsevasta Ebenezer-kappelista, missä sävelmä on syntynyt. Sävelmä julkaistiin ensimmäisen kerran 1897 eli pari vuosikymmentä myöhemmin kuin Francisin sanoitus. Pian sävelmä levisi englanninkielisiin hengellisiin laulukirjoihin Englannissa ja Yhdysvalloissa.
Vahva sävelmä sopii monenlaisiin teksteihin. Amerikkalainen runoilija ja diplomaatti James Russell Lowell (1819-1891) oli jo vuosikymmeniä aiemmin kirjoittanut runon Once to Every Man and Nation vastalauseena Yhdysvaltain ja Meksikon väliselle sodalle (1846-1848). Runo kuvaa sitä valintaa, joka kunkin meistä on tehtävä totuuden ja vääryyden välillä.
Runo on vanhahtavaa kieltä, eikä se ehkä ole kouluenglannilla ihan helposti ymmärrettävissä. Jokin suuri tarkoitus tai uusi Messias, tarjoaa ihmisille valintaa kukoistuksen tai vitsauksen välillä. Mutta on uljasta pysyä totuuden puolella vaikka se johtaisi mestauslavalle (scaffold, telineet) ja vääryys pääsisi valtaan. Kaiken takana kuitenkin Jumala katsoo omiaan.
Jos haluat kylmät väreet selkäpiihin, suosittelen kuuntelemaan tämän laulun Lontoon filharmonisen kuoron esittämänä YouTubessa. (Kiitos, Ripa, tästä suosituksesta!)
Comes the moment to decide,
In the strife of truth with falsehood,
For the good or evil side;
Some great cause, God's new Messiah,
Offering each the bloom or blight,
And the choice goes by forever
Twixt that darkness and that light.
When we share her wretched crust,
Ere her case bring fame and profit,
And 'tis prosperous to be just;
Then it is the brave man chooses
While the coward stands aside,
Till the multitude make virtue
Of the faith they had denied.
Christ, Thy bleeding feet we track,
Toiling up new Calvaries ever
With the cross that turns not back;
New occasions teach new duties
Time makes ancient good uncouth;
They must upward still and onward,
Who would keep abreast of truth.
Yet 'tis truth alone is strong;
Though her portion be the scaffold,
And upon the throne be wrong:
Yet that scaffold sways the future,
And, behind the dim unknown,
Standeth God within the shadow
Keeping watch above His own.
