Saarna Pitäjänmäen kirkossa 20.9.2015 "Jeesus antaa elämän" 17. sunn. helluntaista
Jeesus sanoi: ”Totisesti,
totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä
näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. Isä rakastaa Poikaa
ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä
suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. Niin kuin Isä herättää
kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”
(Joh. 5:19-21)
Olin maanantaina Kotikallion seniorikodissa vastaamassa
asukkaiden esittämiin kiperiin kysymyksiin. Yksi niistä oli: Jeesus sanoo, että
vain hänen kauttaan pääsee Jumalan valtakuntaan. Mites ne kaikki muut? Miksi
vain Jeesus on tie?
Jeesuksen sanat, jotka äsken luin, liittyvät keskusteluun,
jonka syntyi siitä, että Jeesus paransi erään halvaantuneen miehen sapattina.
”Ota vuoteesi ja kävele”, käski Jeesus. ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa
kantaa vuodettasi”, moittivat toiset. Tästä tietysti tuli riita, jonka
päätteeksi Jeesus sanoi: ”Minun isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen
myös minä.” Jumalalla ei ole sunnuntailisiä eikä lepopäiviä. Jumala tekee
työtään taukoamatta, yöt ja päivät, viikot ja viikonloput, kesät ja talvet.
On valtavan helppoa pöyristellä juutalaisten sapattikäskyjä.
Israelilaisissa hotelleissa hissitkin toimivat sapattina automaattisesti ja
pysähtyvät joka kerroksessa, ettei asukkaiden tarvitse painaa nappia. Laki
nimittäin kieltää sytyttämästä tulta sapattina. Ymmärrämme koko keskustelun väärin, jos jäämme
päivittelemään juutalaisia sapattimääräyksiä. Kyse on paljon suuremmasta
asiasta. Jeesus näyttää kumoavan koko luomisjärjestyksen, jonka mukaan Jumala
itsekin lepäsi sapatin päivänä. ”Minun isäni tekee työtään taukoamatta”, sanoo
Jeesus. Meillä ihan katekismuksessakin lukee, että lepopäivä tulee pyhittää.
Yksi päivä viikossa pitää olla lepoa, olkoon työtahti mikä tahansa.
Ongelma on tässä: Kun Jumala ilmoittaa itsensä meille
ihmisille luonnossa, järjen avulla tai antamalla askelmerkit hyvään elämään, me
ihmiset olemme toistuvasti tehneet näistä askelmerkeistä ja Jumalan hyvän
tahdon ilmaisuista toisillemme taakan. Sapatti, jonka hyvä ja täydellinen
merkitys todella liittyy ihmisen hyvinvointiin, oli tullut taakaksi, kun
sairasvuoteeltaan noussut mies ei voinut edes kantaa vuodettaan. Tästä taakasta
vapautuakseen ihminen sitten hylkää Jumalansa ja alkaa elää vain omaa etuaan
ajatellen. Ihmisen oma moraalinen kyky ei näytä riittävän.
Tulemme nyt kysymykseen siitä, miksi vain Jeesus on tie.
Miksi muut uskonnot ja uskomusjärjestelmät eivät muka olisi aivan yhtä oikeita
ja hyviä teitä Jumalan luokse. Hyvin usein pelastus käsitetään siten, että
kunhan pyrimme elää hyvää ja rakastavaa elämää sortumatta mihinkään vakavaan
syntiin, me pääsemme taivaaseen. Välillä tarvitsemme tässä ponnistelussa
jumalallista apua. Jeesus on avannut meille taivaan portit, opettaa meille,
miten kuljemme oikeaa tietä, ja antaa meille samalla innostavan esimerkin. Jos
ihmisen pelastumisessa todella olisi kyse tästä, ei ole ollenkaan vaikeaa
nähdä, että Jeesuksen lisäksi on monia muitakin innostavia ja viisaita
opettajia ja hyviä, esimerkillisiä ihmisiä, jotka voivat auttaa meitä tällä
matkalla. Jos Jumalan vuorelle päästäksemme tarvitaan vain ohjausta, innostusta
ja satunnaista apua, on varmasti monia profeettoja, joiden puoleen voimme
kääntyä. Jumala voi toimia monella tavalla ja monien ihmisten kautta.
Mutta meille Jeesuksen seuraajille tästä ei lopulta ole
kysymys. Pelastus ei ole sitä, että me kiipeämme taivaan tikapuita ja lopulta
saavutamme päämäärän., vaan sitä, että Jumala kiipeä nuo tikkaat alas meidän
luoksemme ollakseen meidän kanssamme. Jumala itse ylittää kuilun, joka erottaa
ihmisen hänestä. Ihminen ei siihen pysty. Mutta kun Jumala itse tulee meidän
keskellemme, avautuu uusi mahdollisuus, me voimmekin tulla jälleen Jumalan
yhteyteen, Jumalan sydämelle. On monia hyviä opettajia, on monia profeettoja,
mutta on vain yksi ihminen, joka on Immanuel, Jumala-meidän-kanssamme, Jeesus
Kristus. Ihmiskunnalla on siis olemassa vain yksi suora kosketuspiste Jumalan
kanssa, ja vian tämän kosketuspisteen kautta, yhteydessä Nasaretin Jeesukseen,
ihminen voi päästä Jumalan sydämelle. Siksi Jeesus on ainoa pelastaja, ainoa
välittäjä. Kaikkein innostavimmat ja viisaimmat opettajatkaan eivät voi korvata
Jeesusta, joka on ihminen ja Jumala. Niinpä jokainen, joka pelastuu Jumalan
yhteyteen, pelastuu vain ja ainoastaan tämän Jumalan itsensä tekemän ihmeen kautta,
ei omien tekojensa kautta, olipa sitten kyse minkä tahansa uskonnon
edustajasta, minkä kansan, kielen tai rodun edustajasta tahansa.
Kristinusko näyttää monella tapaa uskonnolta, mutta jos
siitä tulee vain yksi uskonto muiden joukossa, se menettää sen, mikä on
keskeistä evankeliumissa. ”Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. - - Kun Isä herättää
kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo.”
Näin puhuu Johanneksen evankeliumin Jeesus.
Jumalaa eivät sido ihmisten säännöt, emmekä me voi
uskonnollamme kahlita hänen luomisvoimaansa, joka näkyy kaikkialla meidän
ympärillämme. Siksi meidän ei tule koskaan suostua uskontoon, joka tapahtuu
vain rajatuissa sisätiloissa, tarkkaan säädellyssä järjestyksessä ja
täsmällisinä kellonaikoina. Mutta me emme koskaan sanoudu irti siitä
yhteydestä, johon Jeesus on meidät liittänyt.
Meillä on tänään suuri oli ja kunnia toivottaa
tervetulleeksi seurakunnan jäseneksi NN. Hän on aikuiseksi tultuaan
vakaasti päättänyt haluavansa kuulua Jeesuksen seuraajien joukkoon. Haluan
lausua sinulle ja meille kaikille entisille seurakunnan jäsenille muutaman
säkeen runosta, jota olen lukenut täällä jo ennenkin. Se on runo, jossa on syvä
viisaus juuri tästä joukosta, Kristuksen seurakunnasta. Runon kieli on
vanhahtavaa, mutta ilmaisuvoimaista.
Terve tultua, voittama Jeesuksen,
uus ystävä joukkoon pyhien!
Terve tultua uuden elämän teille,
sisar rakkahin meille!
Jaa eväämme kaikki ja matkaan käy!
Tie kaita on, määränpäätä ei näy.
Mut tunnetko: Henki sun ketjuumme liittää,
sinun tähtesi kiittää.
Tule alle ristimme yhteisen!
Oma ristisi ota salainen!
Tule itkuunkin, tule pettymään meistä
ja Jumalan teistä!
Terve tultua kanssamme kärsimään,
terve tultua kristityn häpeään!
Olet maistava myrskyn sä katkerimman,
oman lihasi vimman.
Terve tultua raukkana tuntemaan,
miten minä en parane ollenkaan!
Mut ihmetellen saat kanssamme kiittää,
miten armo se riittää.
Terve tultua joukkohon Jeesuksen,
tähän huonojen, köyhien, heikkojen.
Hänen kanssaan liitossa autuaassa,
mut vieraana maassa!
