Viikonlopun kuvasatoa

Sain siis helatorstain viikonlopun vapaaksi ja oli aikaa mökkeilyyn. Perjantaina oltiin isän kanssa Varsasaaressa vähän tuulettamassa ja lämmittämässä mökkiä talven jäljiltä. Sää suosi, istuttiin keinussa, puhuttiin niitä näitä ja syötiin lettuja.



Lauantaina pidettiin Selin talkå. Paikalla oli tasan 30 sukulaista Antturien ja Helimäkien katraasta kolmessa sukupolvessa. Vanhin eli Anna-Liisa (82 v) oli just saanut uusia varaosia polveensa ja käveli kepeillä. Nuorin taisi olla Titus (2 v). Mun osuudeksi tuli halkopinon pieniminen klapeiksi ja hieman nurmikon leikkuuta. Kirveen terävyydessä ei ollut huomauttamista ja homma sujui isolla porukalla mukavasti. Kaivon uusi pumppukin saatiin toimimaan, joten Kirsti ja Anna-Liisa saavat toivon mukaan viettää lokoisaa kesää siellä. Tietysti yritän itsekin käydä silloin tällöin kääntymässä, kun matkaa on alle 50 km.

Perjantaina kävin myös ostamassa autonavigaattorin (TomTom GO 910). Tiina sitä ehkä enimmäkseen tarvitsee työajossa. Tällaiselle vanhalle karttafriikille navigaattoriin siirtymisessä on jonkin verran haikeutta mukana. Siinä on jotain samaa kuin kirjan lukemisessa tietokoneen näytöltä. Kyllä analoginen kartta siis edelleen säilyy, enkä aio luopua kahdesta muovilaatikollisesta erinäisiä kaupunkikarttoja ja opaskirjoja, joita on ajan myötä kerääntynyt. Onhan siinä lapsilla ja lapstenlapsilla ihmettelemistä perinnönjaossa...

GO 910 on siitä hyvä versio, että siinä on valmiina 20 Gt kovalevyllä myös Pohjois-Amerikan kartat. Otetaan laite siis kesällä mukaan Torontoon, niin päästään testamaan se tosipaikassa.

Tänään sunnuntaina olenkin sitten ottanut kiinni vapaapäivien aiheuttamaa työsumaa: Vuoden 2008 toiminta- ja taloussuunnitelman määräpäivä on huomenna, joten väsäsin niitä päivällä. Myös oman työn järjestelyt ensi syksyksi on tehtävä nyt. Olen nimittäin anomassa alakoululaisen vanhemmalle kuuluvaa osittaista hoitovapaata syyskuun alusta alkaen ja se edellyttää jonkinlaista työvastuiden sopimista kollegoiden kanssa. Sain valmiiksi oman ehdotukseni ennen viittä iltapäivällä, kun oli vuoro rynnätä Tuomasmessuun liturgiksi. Oli kiva taas tavata paljon tuttuja Agricolassa ja olla mukana yhteisessä tekemisen meiningissä.

Väkeä Tuomasmessussa käy nykyään huomattavasti vähemmän kuin takavuosina. Vaikka kävijämäärä aina putoaa kevään edetessä, tämänpäiväinen 380 henkeä ei ihan vastaa sitä, mihin Tuomasmessussa joskus totuttiin. Varmasti se kertoo siitäkin, että Tuomasmessun uutuuden viehätys on kadonnut. Itse olisin valmis näkemään alenevassa trendissä myös hieman sitä samaa, mistä Hesarin Suvi Ahola moitti meitä saarnaajia, eli yllätyksettömyyttä. Onneksi tänään(kin) tuli pieni kommellus, kun alettiin Innan kanssa puhua mikrofoniin samaan aikaan. Yksi messuvieras sanoi ovella poistuessaan, että se oli messun paras osa. Ja ilmeisesti tarkoitti sen kehuna. Vai tarkoittiko? Käsitin sen niin, että pienet inhimilliset erehdykset tekevät messusta uskottavan. Jos menee liian varman päälle, uskottavuus katoaa. Varman päälle pelaaminen viestittää muodon voittoa sisällöstä. Siitäkö on kyse, kun satunnainen kävijä aistii tai on aistimatta pyhän kosketusta kirkossa?

Aamulla alkaa täysi työviikko. Huomenna käyn purkittamassa parin viikon Päivän tunnussanat podcast-muotoon. Viikolla on monenlaisia tapaamisia, kirkon esittelyjä, raamattupiiriä, hartauksia, päivänavauksia, torstaina klo 12 viikkomessu. Lauantaina saan viettää Tuomiokirkon iltakirkkoa klo 18 ja sunnuntaina helluntaipäivän messua klo 10.

Sitä odottaessa ja menneitä muistellessa tähän vielä kuvaa euroviisukatsomosta viikko takaperin. Kuva on siis otettu Tuomiokirkon portailta lauantaina 12.5. illalla.