Vilkas blogipäivä tänään!
Olin illalla pelaamassa lentopalloa ja pääsin vasta nyt puolenyön aikaan kunnolla koneen ääreen. Tuntuu oikein mukavalta, että saarnasta on riittänyt keskustelua. Sitä harmittelen, että tein hätäisiä johtopäätöksiä Virpi Suutarin ajatuksista pelkästään sen perusteella, mitä lehdestä luin. Kun katsoin hänen haastattelunsa hs.fi/kulttuuri -sivun videoklipistä, se muutti käsitykseni hänestä hyvin myönteiseksi. Lehtiä lukiessa on hyvä muistaa, että siellä oikeatkin henkilöt ovat fiktiota. Kukaan ei melkein koskaan sano mitään sillä tavalla kuin lehdessä sanotaan. Kyseessä on aina toimittajan valikoima ja käsitys siitä, mitä sanottiin. Sama koskee osittain myös itse kirjoitettuja tekstejä. Ne eivät ole sama asia kuin kyseinen henkilö itse. Teksti luo aina fiktion. Jokainen kirjoittaja on tässä mielessä fiktiivinen henkilö.
Onkin parasta lukea myös omaa tekstiä tästä näkökulmasta. Se ottaa kantaa fiktiivisiin, siis sepitettyihin asioihin sepittämällä niistä uusia tekstejä, joihin joku toinen teksti voi vuorostaan ottaa kantaa. Tietysti jokaisen tekstin takana on henkilö, jonka tulisi pystyä seisomaan sanojensa takana. Mutta ei edessä. Sanat ovat ensin. Niiden takana on henkilö. Tähän henkilöön voi tutustua kunnolla vain, jos sanat tulevat lihaksi ja syntyy yhteys. Tästä varmaan saarnassakin perimmältään on kysymys. Siitä, syntyykö siinä yhteys. Toivottavasti syntyy.
Siksi on kiva jättää tämän päivän keskustelunaihe ja siirtyä katsomaan eteenpäin. Keskiviikkona vietetään Kohtaamispaikka Kryptassa kevätjuhlaa. Helatorstain viikonlopun olen vapaalla ja mitä ilmeisimmin mökkitalkoissa. Ja sunnuntaina olen Tuomasmessussa liturgina (Agricolan kirkko klo 18). Toivottavasti jossain näistä tavataan!
