Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus viimeiseksi ennen taivaaseen astumistaan antoi opetuslapsille tämän tehtävän: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen."
Tiukka teksti. Ja se vielä jatkuu lupauksella, että julistusta seuraavat tunnusmerkit: pahojen henkien ulos ajaminen, kielilläpuhuminen, käärmeiden nostelu, immuniteetti myrkyille, sairaiden parantuminen.
Kieltämättä kirkko, jonka lähes jokaista toimintamuotoa voi kuvailla sanoilla tuttu, turvallinen ja yllätyksetön, voi vaikuttaa kadottaneen kutsumuksensa. Sensaatioiden tuottamisen sijaan kirkko keskittyy toistoon. Hengen palon sijaan kirkko tarjoaa liturgiaa.
Puhuin tästä hieman viime lauantain iltakirkossa Psalmin 40 tekstin pohjalta. Toisto, liturgia, psalmien meditatiivinen lukeminen, hiljaisuus, hitaus, nämä kaikki ja monet muut kirkon toiminnot itse asiassa ovat vain välttämätön kaapu sille jumalalliselle voimalle, joka evankeliumissa on. Ihminen on herkkä kapistus. Se tarvitsee ajoittain ravistelua, joskus jopa osien purkamista ja uudelleen kokoamista, mutta päivittäisessä käytössä se kaipaa hellää voitelua. Psalmien meditatiivinen lukeminen paljastaa, että niitä on parasta lukea hiljaa, mietiskellen ja "yllätyksettömästi". Ne ovat tekstejä kuolemanhädästä, täydellisestä avuttomuudesta ja epäonnistumisesta sekä murskaavasta voimasta ja jumalallisesta vallankäytöstä. On parempi, että niitä luetaan hiljaa.
Kristinusko on kriisiaikojen uskoa. Se on kuolemanhädän uskoa. Se, mikä näkyy ulospäin, on vain kalpea aavistus siitä, mikä näkyy hengen silmillä. Siksi jokainen herätysliike etsii muutamassa vuosikymmenessä turvalliset uomansa, joihin se kanavoi evankeliumin voiman.
Herätystä tarvitaan. Sairaiden parantamista tarvitaan. Mutta kuka alkaisi nostaa käsin käärmeitä? (Appalakkien vuoristossa Pohjois-Carolinassa ja Tennesseessä tätä harrastettiin 1800-luvun herätysten aikaan ja käsittäkseni siitä tuli joihinkin seurakuntiin ihan perinnekin.) Kuka on valmis juomaan kuolettavaa myrkkyä todistaakseen evankeliumin voiman?
On viisautta olla etsimättä sensaatioita. Kirkolle riittää hyvin, että se joutuu aika ajoin aggressiivisten hyökkäysten kohteeksi. Ehkä silloin joudutaan vielä juomaan myrkkyäkin ja käsittelemään käärmeitä. Ei niitä tarvitse hakea. Sen sijaan on välttämätöntä, että seurakunta kokoontuu ylösnousemuksen päivänä, sunnuntaina alttarin ääreen ottamaan vastaan Kristuksen ruumiin ja veren omaksi pelastuksekseen ja koko maailman pelastukseksi. Jos se vaikuttaa jonkun mielestä yllätyksettömältä, tutulta ja turvallisuushakuiselta, niin hän on oikeassa. Juuri alttarin ääressä yllättävä, ihmiselle täysin vieras ja pelottavan majestettinen Jumalan voima tulee käsin kosketeltavaksi ja tutuksi.
----------------------------------------------------------------------------------------
Kevään viimeinen Kohtaamispaikka Kryptassa oli sekalaisen seurakunnan kevätjuhla. Meitä oli paikalla kolmisenkymmentä henkeä. Laulettiin suvivirsi, jaettiin ruusut Pävelle ja Riikalle pyyteettömästä kahvilanpidosta Pietarin katulapsien hyväksi, keskusteltiin menneestä keväästä ja luotiin katsaus tulevaan. Esitin hieman epävarmana ja kyselevällä mielellä ajatuksen, pitäisikö Kohtaamispaikan ohjelmaan ensi syksynä ottaa käytännöllinen globaalin vastuun projekti. Suomeksi sanottuna, pitäiskö meidän ryhtyä valmistelemaan opintomatkaa Afrikkaan?
Reaktiot olivat kahtalaisia. epäiltiin, toisaalta lähdettiin kehittelemään ideaa. Epäilyksiin oli hyviä syitä: Miksi lähteä polttamaan mittavia määriä kerosiinia, että päästäis katsomaan Afrikan kurjuutta, kun sitä on paljon lähempänäkin? Onko sellainen edes järkevää rahankäyttöä? Puolustukseksi esitettiin yhtä vahvoja näkökulmia: Ei olekaan järkeä mennä katsomaan vain kurjuutta, vaan ehkä ennen kaikkea sitä toivoa ja iloa, mikä meidän näkökulmasta hyvin vaatimattomissa oloissa elää. Opintomatka muuttaa ihmisen ajattelua peruuttamattomasti. Lähetystyön ja kehitysaputyön merkityksen tajuaa vain käymällä itse paikan päällä. Jeesuksen lähetyskäsky edellyttää, että me ei ajatella vain lähellä olevia, vaan myös kaukana olevia.
Toivottavasti keskustelu jätti jotain siemeniä itämään kesäksi. En ole tosiaankaan vielä päättänyt, millä tavalla ensi syksyn kohtaamispaikkaillat vedetään. Varmaan jätetään tilaa yllättäville ja ajankohtaisille aiheille, mutta samalla etsitään myös tilaa "rukoukselle, jolla on jalat". Siis ettei vain keskusteltaisi, vaan lähdettäisiin rukoillen myös tekemään jotain, mitä yhdessä voimme. Ja sitä kans rukoilen ja odotan, että ensi syksyksi saadaan iltoihin joku vakiomuusikko tai ryhmä vetämään yhteislaulua.
Laitan kohtaamispaikkanakrypta -sivulle kesän ajaksi viittauksen Ruoholahden kesäillan kerhoon, jossa on mielenkiintoinen luentosarja tulossa. Syyskuun alussa 5.9. vietetään keskiviikkoiltaa Vanhankirkon puistossa perinteisen Kirkot pihalla -tapahtuman merkeissä ja Kohtaamispaikkana Krypta alkaa jälleen 12.9.
------------------------------------------------------------------------------------
Tänään haettiin Alissa Kiljavalta leirikoulusta, jossa olivat Vironniemen päiväkodin porukalla olleet kaksi yötä. Hienoa yhdessä tekemisen meininkiä siellä oli taas ollut teemasta heijastus. Kaikilla lapsilla ja opettajilla oli hatut, joissa oli pieniä peilinpalasia. Eri materiaalien heijastumisominaisuuksia oli tutkittu ja oli rakennettu heijastuskoneita.
Kiljavalta ajettiin Selkiin mökille tekemään lyhyt tarkistus lauantain talkoopäivää varten. Myyrät siellä riehuu nurmikentän alla taas. Ja oli liiterin lattiassakin isoja hiekkakekoja. Kaadoin niihin pari pullollista Rajamäen etikkaa, koska joku väitti etikan karkoittavan myyriä. Saas nähdä.
Kuuden aikaan palattiin kaupunkiin ja tehtiin vielä lyhyt koukkaus Linnanmäelle. Väkeä oli paljon ja sää suosi. Käytiin Alissan kanssa Rainbow -laitteessa. Mun oli tietysti ihan pakko taas huutaa kurkku suorana ja Alissaa vähän (tai ei niin vähän) nolotti. Kaikkia muita tietysti nauratti, kun iso mies huusi kuin lapsi. Kurkku tuli vähän kipeeksi, mutta muuten on onnellinen olo.
