Kulmalan Markon tuotantoyhtiö Insano on tehnyt tv-dokumentin Hebronista, Israelista. Dokumentti näytetään MTV3:lla joulupäivänä klo 15.45. Sen nimi on ”Ja ihmisillä hyvä tahto”. Päähenkilö on nuori, vasta 26-vuotias, entinen Israelin puolustusvoimien kersantti Yehuda Shaul. Yehuda oli eilen puhumassa Vanhassa kirkossa. Väkeä oli paikalla pari-kolmekymmentä, suurin osa Kirkon ulkomaanavun hardcore-kannattajia. Mielenkiinoinen tilaisuus, varsinkin päätös, mutta ei siitä tässä sen enempää. Tai sen verran kuitenkin, että Minna Leppänen ja Mikko Helenius esittivät aivan lopuksi huiman tulkinnan adventtihymnistä O Come, O Come, Emmanuel.
Yehuda kertoi kokemuksiaan ja näytti valokuvia. Yhdessä kuvassa oli tiiliseinään kiinnitetty juliste, jossa oli heprealaista tekstiä. Juliste kertoi sotilaan tehtävän miehitetyillä alueilla. Siinä sanottiin, että pitää osata nähdä kuka on ystävä ja vihollinen, tulee ymmärtää ero hyvän ja pahan välillä.
Olen lukenut 1. Mooseksen kirjan alun varmasti kymmeniä kertoja. Myös sen kohdan, jossa kerrotaan kuinka Jumala asetti ihmisen paratiisiin ja antoi hänelle syötäväksi kaikki paratiisin hedelmät, paitsi hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän. ”Sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma”, Jumala varoitti ihmistä.
Yhtäkkiä tämä ihmisen traagista olemusta kuvaava kertomus sai mun mielessä aivan uuden merkityksen. Ihmisellä on eettinen taju; me osaamme erottaa toisistaan hyvän ja pahan. Mä olen aina ajatellut, että se on siunaus. Että ongelmat johtuu siitä, että ei osata riittävän hyvin erottaa toisistaan hyvää ja pahaa. Mutta luomiskertomushan opettaa täysin päinvastoin! Eettisen tajun mukana tuleekin kirous ja kuolema. Ihminen alkaa leikkiä jumalaa, jakelemaan tuomioita, jakamaan toisia ihmisiä ystäviin ja vihollisiin.
Tämä on hankala asia, koska eettinen taju on Raamatun mukaan selvästi Jumalan ominaisuus ja sellaisenaan hyvä. Jumala tietää eron hyvän ja pahan välillä. Ja ihminen tietää sen myös. Mutta jostain syystä ihmisen käsissä tämä taju muuttuu kuolemaksi. Se on ihmisen tragedia. Yrittäessään tulla jumalaksi, hän vajoaa kuoleman tielle.
Ihmiskunta tarvitsee ratkaisun, joka menee pidemmälle kuin politiikka, moraali tai etiikka. Jotain sellaista, joka samaan aikaan säilyttää jumalallisen oikeudenmukaisuuden, mutta ottaa huomioon ihmisen heikkouden. Juuri tästä joulussa on kysymys. Jumala lähettää toisenlaisen ratkaisun. Armon, totuuden ja uuden luomisen. Siksi me rukoillaan rauhaa Israelille. Messias tulee.
