perjantaina, joulukuuta 05, 2008

Rebekka ja Rebecca

Pidin marraskuussa kaksi raamattuluentoa, joiden keskushenkilöksi nousi Vanhan testamentin Rebekka, Iisakin vaimo, Eesaun ja Jaakobin äiti. Olin ehkä itsekin vähän yllättynyt, että näin kävi, koska kuvittelin pitäväni luennot isän siunauksesta ja veljesriidasta. Kertomuksen psykologian kannalta Rebekalla on kuitenkin aivan keskeinen rooli: Hän saa jo raskauden alkuvaiheessa Jumalalta ilmoituksen, että kaksosista "vanhempi on palveleva nuorempaa", mutta ei kerro tästä mitään miehelleen. Hän suosii kasvatuksessa Jaakobia. Hän tarkkailee kuolemaa lähestyvää miestään löytääkseen tilaisuuden siunauksen varastamiselle. Hän antaa ohjeet Jaakobille. Hän lähettää Jaakobin pakoon tilanteen paljastuttua. Missään vaiheessa Rebekka ei itse joudu vastaamaan miehelleen tai Eesaulle tekemisistään. Tuntuu siltä, että äiti tietää lapsistaan aina jotain hieman enemmän...

Kaupunginteatterin Rebecalla ei ollut mitään tekemistä tämän kertomuksen kanssa. Näytelmää on kuvattu melodramaattiseksi trilleriksi. Tarinan henkilöt ovat lähes sarjakuvamaisen yksiulotteisia. Nuori, köyhä ja viaton tyttö. Rikas ja ahdistunut linnanherra. Mielenvikainen taloudenhoitajatar (jonka moniulotteisuuteen yleisö kuulemma ihastuu). Elosteleva serkku. Huikenteleva amerikantäti. 

Dialogi eteni pikkumaisuuksien kautta. Matkalaukkujen pakkaaminen. Pystin rikkoutuminen. Tanssiaispuvun valinta. Riita hammastahnatuubin oikeasta kohtelusta puuttui. Mutta ei tarina tietenkään huono ollut. Se oli aito rakkaustarina, eikä sellainen voi koskaan olla huono. Nuoren ja viattoman vaimon nöyrä rakkaus pelastaa miehen hirsipuusta ja entisen vaimon murha jää - onnellisesti - rankaisematta. He got away with a murder. Näytelmän musiikki oli upeaa iskelmää, hienosti toteutettua, antaumuksella esitettyä. Lavasteet, puvut ja tehosteet olivat loisteliaita.

Kotiin kävellessä mietittiin Tiinan kanssa, mitä tästä olisi opittava. (Hassu kysymys, mutta tulee aina mieleen!) Naisen rakkaus voi pelastaa miehen kuin miehen? Petollisen vaimon voi tuittupäissään tappaa ja sen saa anteeksi?

No, ehkä Rebekalla ja Rebecalla siis lopulta oli paljonkin yhteistä. Molemmat ovat kertomuksia nais(t)en tunteista, motiiveista ja valinnoista. Kyllä niistä kannattaa teatteria tehdä. Sitä paitsi miehille annetaan näissä kertomuksissa aina merkitystään isompi rooli, koska nainen elää heidän kauttaan. Sym-biosis.

(Eihän tää nyt vaikuta liian irvailevalta? Nostan oikeasti hattua Kaupunginteatterin ammatilaisille huiman hienosti toteutetusta produktiosta.)

Ei kommentteja: