Kun messu alkoi, tajusin, että tämä ei nyt mene ihan niin kuin olin kuvitellut. Kirkossa oli kyllä lapsia ja perheitä, mutta vain häviävän pieni osa lapsista oli kouluikäisiä. Kokopitkän messun sijaan sylilapsia ja heidän vanhempiaan olisi varmasti palvellut paremmin lyhyehkö kirkkohetki. No, ei se mitään, saarnasin siis aikuisille. Toivottavasti niin, että koululainenkin sen olisi ymmärtänyt. En ollut kirjoittanut saarnaa etukäteen, joten kirjoitan sen tähän muistiinpanoista.
SAARNA HELSINGIN TUOMIOKIRKOSSA 4.10.2009 klo 10
Mikkelinpäivä, saarnatekstinä Matteuksen evenkeliumi 18:1-6,10
On hienoa puhua Jeesuksesta! Häneltä voi aina oppia jotain uutta. Tänään olemme kuulleet Jeesuksen opetusta vallasta, kun oppilaat kysyivät häneltä: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" Opettaakseen vallasta Jeesus otti heidän keskelleen lapsen. Lapsi on esimerkki kaikista vähäisistä ja heikoista.
Lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa New Yorkissa 20.11.1989. Vietämme siis ensi kuussa sopimuksen 20-vuotisjuhlaa. Sopimus koostuu 54 artiklasta, joten sitä ei kannata tässä lukea. Sen sisältö on tiivistettävissä kolmeen pääteemaan. Jokaisella lapsella on oikeus 1) turvallisuuteen (protection), 2) osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (provision) ja 3) osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon (participation).
Se on erinomainen ja tärkeä sopimus. Mutta miksi se on vasta 20 vuotta vanha? Miten maailman lapset ovat tulleet toimeen ennen sitä?
Kristillisissä maissa on jo ennen YK:n sopimusta vaikuttanut Jeesuksen opetus. Oikeastaan YK:n sopimuskin on syntynyt Jeesuksen opetuksen perustalle. Jeesuksen opetus lapsen oikeuksista voidaan myös jakaa kolmeen teemaan: 1) oikeus turvaan, 2) oikeus olla keskellä ja 3) oikeus taivasten valtakuntaan.
I LAPSEN OIKEUS TURVAAN
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa mainitaan oikeus elämään, nimeen, omiin vanhempiin, kansallisuuteen. Suomen näkökulmasta nämä saattavat vaikuttaa itsestään selviltä oikeuksilta, mutta niin ei tietenkään ole. Ei läheskään kaikilla maailman lapsilla ole vieläkään oikeutta omaan identiteettiin tai omiin vanhempiin. Valitettavasti.
Tilanne oli vielä pahempi ennen Kristusta, jopa länsimaisen demokratian syntysijoilla Kreikassa ja Roomassa. Tiedämme, että spartalaiset hylkäsivät vammaiset vastasyntyneet kuolemaan tien poskeen. Antiikin roomalaisten kaupunkien vesijohtojärjestelmistä on kaivettu esiin tuhansittain vastasyntyneiden luurankoja todistukseksi siitä, että lapsien heitteillejättö oli arkipäivää.
Jeesuksen opetus muutti lasten kohtelussa koko maailmanhistorian kulun peruuttamattomasti.
- Jos joku ottaa luokseen yhden tällaisen lapsen, hän ottaa luokseen minut. > Lapsi on arvohenkilö, verrattavissa Kristukseen itseensä.
- Jos joku viettelee yhden näistä vähäisimmistä, hänet olisi parempi hukuttaa. > Ihmisarvo ei ole leikin asia.
- Katsokaa ettette halveksi yhtäkään näistä vähimmistä. Heidän enkelinsä taivaassa saavat joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. > Taivaan arvojärjestys on toisenlainen kuin maan päällä. Enkelit ovat taivaallista sotajoukkoa. Sen eturivin taistelijat ja kenraalit ovat lasten asialla.
Jeesus siis opetti, että lapsella on peruuttamaton ja Jumalalta saatu oikeus elämään ja turvaan.
II LAPSELLA ON OIKEUS OLLA KESKELLÄ
Kenelle Jeesus osoitti lukemani Matteuksen evankeliumin sanat? Puhuiko hän lapselle? Ei, vaan aikuisille oppilailleen. Hän otti lapsen heidän keskelleen, mutta puhui - ehkä lapsi sylissään - aikuisille (siis vähän samalla tavalla kuin minä nyt puhun teille aikuisille, joilla on lapset sylissä). Puhuiko Jeesus lapsen ohi ja yli?
Testasin asian Alissalla. Luin hänelle evankeliumin kohdan ja kysyin, mitä hänen mielestään Jeesus näillä sanoilla tarkoitti. Alissa katsoi minua vähän hölmistyneenä ja vastasi: "Se tarkoitti, sitä mitä se sanoi." Aivan. Jeesus puhui niin, että ainakin kouluikäinen lapsi voi sen helposti ymmärtää.
Lapsen ottaminen opetuslasten keskelle ei tarkoittanut lapsen jumalointia. Se ei tarkoittanut sitä, että lapsi olisi virheetön tai täydellinen esimerkki ihmisyydestä. Lapsikin ymmärtää, että lapsi tarvitsee kasvatusta ja rajoja. Jeesus jopa näyttää viittaavan erityisesti "tämän lapsen" kuuliaisuuteen, hyvään käytökseen. Jeesuksesta ei siis saa vapaan kasvatuksen ja lapsityrannien oppimestaria.
Lapsen asettaminen keskelle on merkki toisenlaisesta arvojärjestyksestä. Jeesus käyttää ikään kuin käänteistä psykologiaa. Aikuisten arvojärjestys on aivan toisenlainen ja suuruus määritellään toisenlaisilla kriteereillä. Lapsella ei ole siinä arvojärjestyksessä juuri mitään asemaa. Juuri siksi lapsi on merkkinä meille aikuisille. Me tarvitsemme lapsen keskellemme, että osaisimme kääntyä eli kääntää oman arvojärjestyksemme. Taivasten valtakunnassa vallitsee heikomman ja vähäisemmän oikeus.
Koska me aikuiset tarvitsemme lapsen esimerkkiä osataksemme kääntyä, siitä seuraa, että lapsella on Jeesuksen opetuksen mukaan oikeus olla keskellä.
III LAPSELLA ON OIKEUS TAIVASTEN VALTAKUNTAAN
Mikä oikein on taivasten valtakunta? Sehän oli Jeesuksen opetuksen keskeinen sisältö. Kaikkialla minne hän meni, hän opetti ihmisiä Jumalan valtakunnasta eli taivasten valtakunnasta. Ja ihmisiä on aina kiinnostanut valta.
Jeesus vertasi taivasten valtakuntaa muun muassa kuninkaan järjestämiin suuriin pitoihin ja isoon hääjuhlaan, johon kaikki on kutsuttu. Taivasten valtakunta on Jeesuksen opetuksen mukaan iloa, rauhaa, sopusointua. Se on olotila, johon Jumalan ihminen kaipaa ja pyrkii. Se on päämäärä, joka antaa suunnan koko elämälle, kaikille valinnoille. Meillä on tavoitteena taivas, missä ihminen lopulta on kaikkea sitä, miksi hänet on luotu. Ja oppilaiden tehtävä on levittää kaikkialle kutsua näihin juhliin.
Mutta sen lisäksi Jeesus opetti, että taivasten valtakunta on jo täällä. Se on kaikkialla siellä, missä Jeesus on ja saa hallita. Siellä, missä Jeesus otetaan vastaan, tapahtuu sydämen muutos, ihmiset parantuvat, varas tulee katumukseen, syntyy sovinto riitoihin, taivas kohtaa maan ja Jumala kohtaa ihmisen. Meillä aikuisilla on jopa eräs aivan keskeinen käsite tätä kohtaamispistettä varten: pyhä. Siellä missä ihminen koskettaa tätä raja, on pyhä paikka.
Ja Jeesus opetti, että lapsella on oikeus pyhään, hänellä on oikeus taivasten valtakuntaan.
LOPUKSI
Lapsella on siis oikeus elämään ja turvaan. Niiden puolesta meidän tulee olla valmiita taistelemaan kaikkialla ja jatkuvasti. Se on vähän epämukavaakin, koska tämä Jumalan antama oikeus elämään koskee myös syntymätöntä lasta.
Lapsella on oikeus olla keskellä, jotta aikuisten arvojärjestykset joutuisivat uudelleen arvioitavaksi.
Ja lapsella on oikeus taivasten valtakuntaa. Sallikaa siis lasten tulla Jeesuksen luokse. Sallikaa heidän oppia rukoilemaan. Sallikaa heidän tulla kirkkoon ja kasvaa seurakunnan jäseninä. Sallikaa, älkää estäkö heitä.
Ja tulkaa suurella joukolla isänpäivänä 8.11. klo 16 Tuomiokirkkoon juhlimaan lapsen oikeuksien sopimusta ja lapsen oikeutta pyhään!
