Vanhassa kirkossa oli tänään paljon iloisia ilmeitä ja hymyä, kun marssimme rippilasten kanssa alkusoiton soidessa keskikäytävää pitkin. Päivän aiheena on "antakaa toisillenne anteeksi", mikä sopi tietenkin loistavasti kristillisen kasvatuksen huipputeemaksi.
Viikon aikana on ollut monta kiinnostavaa tilaisuutta. Professori Risto Saarisen esitelmä Helsingin hiippakunnan papiston synodaalikokouksessa viime tiistaina 30.10. oli mielestäni monella tavalla viisas. Jätän oman kommenttipuheenvuoroni julkaisematta, koska se liittyi niin kiinteästi Riston esitelmään. Keskiviikkona Kohtaamispaikka kryptassa alustin ihmeistä ja keskusteluakin syntyi kivasti. Alustus meni aika eri suuntaan kuin mitä illan otsikko antoi ymmärtää. Ehkä ehdin jossain vaiheessa kirjoittaa alustuksen puhtaaksi ja julkaista täällä. Mutta julkaisen tässä nyt vain lyhyehkön rippisaarnani tältä aamulta.
Antakaa toisillenne anteeksi
Päivän tekstit: 1. Moos. 50:15-21 ja Matteus 18:23-35
”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi”, sanoi Joosef veljilleen kohdassa, jonka kuulimme. Se on merkittävämpi lause, kuin aluksi saattaa vaikuttaa. Jumala voi kääntää pahan hyväksi.
Englannissa 1300-luvulla elänyt Äiti Juliana Norwichlainen koki kuolemansairaana saman Jumalan läheisyyden. Hän kuvasi tätä kohtaamista näin: ”Kaikkia pelastukseen päätyviä ihmisiä kohtaan tuntemansa hellän rakkauden johdosta Herramme kiiruhtaa lohduttamaan meitä suloisesti, kuin sanoen: Totta on, että synti on kaiken tämän kivun syy, mutta kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi. Nämä sanat hän lausui mitä hellimmin eikä näyttänyt syyttävän mistään minua tai ketään niistä, jotka pelastuvat.”
Täällä eturivissä istuu 18 viime kesän rippileiriläistä. Saimme viettää aika ikimuistoisen viikon Pieksämäen Partaharjulla. Keväällä vanhempainillassa pyysin vanhempia kirjoittamaan ylös kolme asiaa, joita toivoitte oman nuorenne oppivan leirillä. Luimme ne laput tarkkaan yhdessä leiriläisten kanssa. Puhuttiin perheestä ja sen merkityksestä. Te olette toisillenne tärkeitä. Te olette määritelleet tämän nuoren elämän eväät.
Oppitunnin lopuksi nuoret saivat kirjoittaa teille kolme tärkeää leirillä opittua asiaa. Tässä joitakin otoksia:
- ”saanut ihanan kokemuksen, joka jää mieleeni hyvin pitkäksi aikaa”
- ihanat kaverit, uudet ystävät
- ”lisää tietoa uskonnosta, syömään enemmän, oppia olemaan kiltimpi muille”
- ”kaikista pitää välittää, ketään ei voi jättää syrjään, samalla tavalla synnit pitää antaa anteeksi”
- ”arvostus, kunnioitus, hiljeneminen”
- ”kavereita, iloa, kokemusta, tietoa”
- ”sisäinen rauha”, uutta ajateltavaa, uskonasiat alkoivat elää
Ehkä kaikkein yleisin, lähes kaikissa lapuissa ollut kohta, koski lähimmäisen huomioon ottamista. Miten tämän ajatuksen saisi pysymään, vahvistumaan ja ohjaamaan jokapäiväistä elämää?
Leirillä katsottiin rocktähti Bonon videohaastattelu. Siellä oli ajatus, joka sopii hyvin tähän messuun ja meille kaikille elämänohjeeksi. Eräs viisas ystävä oli jossain vaiheessa ohjannut Bonoa näillä sanoilla: ”Älä pyydä Jumalaa siunaamaan sitä, mitä sinä teet, Bono. Don’t ask God to bless what you are doing, Bono. Try to find out what God is doing and it is already blessed. Etsi sitä, mitä Jumala tekee, ja se on jo siunattua.” Etsi elämässäsi sitä, mitä Jumala tekee, ja pyri olemaan itse osa sitä, niin sinun elämäsi on siunattu.
No, mitä Jumala sitten tekee? Jeesus kertoi vertauksen auttaakseen ihmisiä ymmärtämään, mitä Jumala tekee. Jumala antaa velat anteeksi. Mutta valitettavasti ihminen on sellainen, että saatuaan anteeksi, hän menee ja kuristaa kaveria kurkusta ja vaatii tätä maksamaan korkoineen. Tarinalla on vakava loppu. Anteeksiantamaton sitoo itsensä omiin synteihinsä. Anteeksiantamaton ei edistä omaa asiaansa, vaikka kuvitteleekin niin. Hän tuhoaa itsensä. Hän vetää päälleen tuomion, jonka oli jo kertaalleen saanut anteeksi. Älä siis hyväksy itsellesi anteeksiantamattomuutta.
Mutta mistä siihen saa voiman? Kerron, mistä itse saan siihen voiman. Olen luonteeltani ylpeä, pitkävihainen, siis hankala ihminen, joka loukkaannun helposti ja jään pitkiksi ajoiksi hautomaan kostoa. Mikä pelastaa minut tuhoutumasta omaan ylpeyteeni? Mikä saa minut kääntymään pois oman kohtalon vastustamisesta ja varmasta tuhosta kohti toista ihmistä ja elämää? Se tapahtuu vain niin, että tulen Jeesuksen jalkojen juureen. Näen hänet piikkikruunu päässä, ristillä riippuvana, halveksittuna, vihan ja kateuden uhrina. Kutsun teitä tänä aamuna juuri siihen. Jeesuksen ristin juureen. Jos uskallat tulla, huomaat, että Hän katsoo sinua silmiin ja sanoo: ”Totta on, että synti on kaiken tämän kivun syy, mutta kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi. en minä sinua tuomitse. Tule ja seuraa minua.”
Ristin luota löytyy voima antaa anteeksi sille, jolle et ikinä ajatellut antavasi anteeksi. Ristin luota löytyy voima, joka muuttaa maailman. Maailma tarvitsee sitä tänään yhtä paljon ja enemmän kuin koskaan. Ristin luota löytyy viisaus ja tieto siitä, mihin minun elämäni kuuluu ja ketä minä palvelen. Jokainen palvelee jotakin. Palvele sinä Jeesusta. Tee ristinmerkki ja lausu uskontunnustus osoittaaksesi kuuluvasi hyvyyden liikkeeseen, Jumalan valtakuntaan.
