Parin päivän retriitti täällä Vihdin mökillä on päättymässä. Ympäristö on pimeää, märkää ja kylmää. Värejä ei paljonkaan erotu, vaan kaikki on ruskean ja harmaan sävyissä. Toki sävyjä on paljon.Ei sen puoleen, olen istunut melkein koko ajan sisällä edessäni oheisen kuvan pihanäkymä. Älä kuitenkaan kysy, mitä kirjoitin. Jotain kyllä, mutta en päässyt samaan hurmioon kuin viime vuonna Roomassa. Ehkä se kolme viikkoa tarvitaan, että alkaa syntyä jälkeä.
- -
Aloin alkuviikosta lukea Kari Enqvistin kirjaa Olemisen porteilla (WSOY 1998, Dark Oy 2004). Hieno teos, kerta kaikkiaan. Tai ehkä se vain sopii juuri nyt erinomaisesti omiin kosmologisiin pohdintoihini, joista olen kirjoittanut aiemmin. Enqvist on fysiikan dosentti ja kosmologian professori. Mutta hän osaa luonnontieteellisen tiedon lisäksi käsitellä erinomaisesti myös
vaikkapa Vanhan testamentin tekstejä tai rabbiinisia lähteitä. Kirjan kannessa on savesta muotoiltu ihmisen pää, jonka otsassa on mystinen sana "emeth". Pää on on jaettu valoisaan ja pimeään puoleen niin, että valoisalla puolella on kirjan "e" ja pimeällä puolella kirjaimet "meth". Selitys on tämä: Savesta tehty hahmo on golem, (keino)ihminen, josta kaikki frankensteinin hirviöt ovat saaneet innoituksensa. Emeth on hepreaa ja tarkoittaa totuutta. Kun sanasta otetaan pois ensimmäinen kirjain, jää jäljelle meth, "hän on kuollut".Enqvist vain kertoo luvussa "Saven laki ja sen alkuehdot" tämän juutalaisen legendan ilman sen enempää selittelyä. Ajatus on tietysti se, että elävän ihmisen erottaa kuolleesta savesta vain "totuus", joka on jumalallinen.
Olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että teologiaa kannattaa tänä päivänä tarkastella modernin fysiikan avulla. Käy ainakin ilmi, että todellisuus on paljon ihmeellisempi kuin rationalistisena itseään pitävä kadunmies suostuu hetkessä myöntämään. Samalla suodattuu pois gnostilaisperäinen fyysisen ja henkisen maailman jyrkkä erottelu. Käy ehkä ilmi, että tietoisuus (jos sellaista ylipäänsä on jonkinlaisena erillisenä asiana) onkin täysin sidoksissa fysiikan lainalaisuuksiin. Ihmisen tietoisuus on siis tavallaan yhden kirjaimen varassa. Jos jokin lainalaisuus siirtyy paikaltaan, ihmisestä jää jäljelle vain kuollutta savea.
Luin aamulla Psalmia 119. Jakeessa 18 rukoillaan: "Avaa silmäni näkemään sinun lakisi kaikkine ihmeineen." Jumala on luonut maailman, joka on ihmeitä täynnä. Vain ylpeys saa meidät kuvittelemaan, että elämä itsessään olisi jotain muuta kuin ihme. Siksi kai Jeesuskin oli niin kiusaantunut, kun ihmiset juoksivat ihmeiden perässä. Sama ylpeys saa ihmisen ajattelemaan, että fyysisella todellisuudella ei ole merkitystä. Se mitä näemme ja havaitsemme, on suureksi osaksi pelkkää silmän lumetta ja heijastusta meidän aistimaailmalle hitaudesta ja rajoittuneisuudesta.
Tärkeä inhimillisen elämän alue, jossa ymmärrys fysiikan lainalaisuuksista ei auta, on moraali. Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä sitä, miten niiden tulisi olla. Toisaalta moraalia ei voi myöskään johtaa lakikirjoista. Tämänhän voi havaita vaikkapa siitä kritiikistä, jota profeetat esittivät Vanhan testamentin lainsäädännön ulkokohtaista soveltamista kohtaan. Ihminen jää siis ikuisesti sovinnaisuuden (lakikirjojen) ja fyysisten mahdollisuuksien väliin heittelehtimään. On huimaa ajatella, että ihmisellä voisi olla Jeesuksen kautta mahdollisuus päästä lähelle Jumalan sydäntä, siis sitä ikuista lakia, joka sovittaa yhteen sen mikä on totta ja mikä on oikeaa.
Päätämme siis täältä tähän, kuten Alivaltiosihteerillä on tapana sanoa. Sunnuntaina tapaamme ehkä Tuomasmessussa.
