Kolminaisuusoppia pidetään ehkä kaikkein hankalimpana ja etäännyttävimpänä osana kristillistä dogmaa. Jos haluaa pitää kiinni yksinkertaisesta uskosta, siihen ei millään tunnu sopivan kirkollinen oppisaivartelu.
Mutta asiaan vaikuttaa aika paljon se, mitä yksinkertaiseen uskoon kuuluu. Kirkko syntyi hyvin yksinkertaisesta uskontunnustuksesta: "Jeesus on Herra". Kun yksinkertaisella uskolla tarkoitetaan tätä kirkon aina ja kaikkialla yhteisesti tunnustamaa Kristuksen herruutta, se varmasti riittää, eikä siihen tarvitse mitään lisätä. Paitsi että siitä seuraa monia isoja kysymyksiä. Millä tavalla Jeesus on Herra? Herralla viitataan Vanhan testamentin tapaan puhua Jumalasta. Väittävätkö kristityt, että Jeesus on VT:n Jahve? Millä tavalla syntynyt ja kuollut ihminen voi(si) olla samalla Jumala?
Jokainen, joka sanoo "Jeesus on Herra", on jollain tavalla osallinen isosta määrästä jatkokysymyksiä. Näiden jatkokysymysten selvittelyssä varhaisen kirkon aikana kävi yhä uudestaan ilmi, että yritykset selittää Jeesuksen asemaa rationaalisesti vievät aina jotain olennaista pois alkuperäisestä uskontunnustuksesta. Siksi rationaalisiin kysymyksiin pyrittiin yhä uudestaan antamaan vastauksia, joka ottivat huomioon oman aikana rationaalisuuden vaatimuksen, mutta samalla säilyttivät taustalla olevan paradoksin: Jeesus on Herra. Opilliset muotoilut - myös kolminaisuusoppi - tavallaan varmistavat sen, että Jumalaa ei selitetä rationaalisesti loppuun.
Kristillinen asenne kolminaisuusoppiin täytyy siis olla Jumalan suuruuden ja käsittämättömyyden palvonta ja siitä haltioituminen. Mun psalmikirja alkaa Pyhän Kolminaisuuden päivästä ja sen psalmista Ps 95. Kirjoitan siinä ihmisen ajautumisesta autiomaahan ja paimenesta, joka johtaa lepopaikkaan, virvoittavien vetten ääreen (Ps 95 käyttää samaa sanaa kuin tutumpi Ps 23). Jumalaa ei tosiaan kannata lähtestyä määritelmistä käsin, vaan henkilökohtaisesti. Siitä alkaa tie, joka vie perille.
En ole kirjottanut viikkoon mitään, koska viikko oli täynnä ohjelmaa ja ajatuksia. Eräs vakiolukija kehotti mua jo aikaisemmin perustamaan sähköpostilla toimivan rukousringin, jolle vois silloin tällöin lähettää vähän henkilökohtaisempia viestejä. Koska en ole vielä saanut sellaista aikaiseksi, kerron nyt ihan yleisluontoisesti, että joitain isoja asioita on tällä hetkellä mietintämyssyssä, joiden puolesta toivon esirukousta. Kiitos, jos voit muistaa.
