Isänpäivä herättää pohdintoja isyydestä ja isänä olemisesta. Ovatko ne sama asia? Siis isyys ja isänä oleminen? Isyys on abstraktio, joka ei herätä mitään tunteita. Isänä oleminen taas on olemista eräässä tietyssä suhteessa. Se tarkoittaa sitä, että on lapsia ja on tekemisissä niiden kanssa. Esimerkiksi sitä, että saa pari kertaa vuodessa "aamukahvit sänkyyn". Tosin meillä on siirrytty viime vuosina siihen järkevään käytäntöön, että aamiainen tarjoillaan ruokapöydässä, ettei kahvi kaadu sänkyyn.Tiina oli omaa isäänsä tapaamassa Hangossa, joten tytöt hoitivat isänpäivätarjoilun ja -järjestelyt ihan itse. Oheinen kakku on Saaran käsialaa. Oikein herkullinen mansikka-omena-kiivi-kermakakku. Lisäksi sain erittäin hyvin valitun yöpuvun ja pari isälle sopivaa kevytlukemistoa (Alivaltiosihteeriä ja Blondien historian). Kävimme pienellä kävelyllä Honkanummen hautausmaalla, jonne on haudattu vaarini Einar Antturi ja mummo Lempi Antturi sekä serkkuni Katariina. Iltapäivällä söimme maukkaan italiailaisen lounaan ravintola Gastonessa (kiitos Kymäläiset!) ja illan kruunasi Ritva Oksasen konsertti Finlandia-talolla (kiitos Ritva ja Hannele!).
Parasta isänä olemisessa on siis se, että joutuu vedetyksi omista ajatuksista mukaan vuorovaikutukseen. (Ei tarvitse olla isä, saadakseen tämän saman ilon osakseen. Mutta on oltava jossain suhteessa.) On jännä huomata, että vuorovaikutuksella on tietyt muodot, joiden puitteissa se tapahtuu: puhutaan tietyistä asioista, nauretaan tietyinlaisille vitseille, toistetaan tiettyjä tarinoita... Nämä muodot ovat syntyneet huomaamatta lasten kasvaessa. Ne muodostavat perheen sisäisen tunnelman, yhteishengen. Vanhana ihminen kai arvioi näitä muistoissaan. Mutta nyt on nyt on nyt. Menen siis vielä juttelemaan Alissan ja Saaran ja Siirin kanssa ennen nukkumaanmenoa. Oli kiva päivä olla isä.
