Tämän aamun aamuhartaudessa kerroin omasta enkelikokemuksesta. Toivottavasti siitä välittyi myös jotain, mikä koskettaa ketä tahansa - myös niitä, jotka eivät usko enkeleihin.
Radion aamuhartaus 29.9.2006 / Arto Antturi
Jumalan sanansaattajat
Tänään on syyskuun 29. päivä, jota on jo yli 1500 vuotta vietetty ylienkeli Mikaelin eli Mikkelin päivänä läntisessä kristikunnassa. Kun meidän kirkkovuodessa ei muilla enkeleillä ole omia päiviään, on Mikkelinpäivästä tullut kaikkien enkelien päivä. Raamatussa on sellainenkin erikoinen asia, että siellä puhutaan enkeleistä. Ei ehkä kovin paljon ja järjestelmällisesti, mutta kuitenkin kiistattomasti. Jeesuskin puhui enkeleistä.
Kuitenkin kristittyjen suhtautuminen enkeleihin vaihtelee. Jotkut puhuu mielellään enkeleistä. Toisille taas sen parempi, mitä vähemmän niistä puhutaan. Joidenkin mielestä enkeleistä vouhkaaminen leimaa koko kristillisen uskon jonkinlaiseksi lasten satunäytelmäksi. Siksi on parasta, että puhun nyt omakohtaisesti.
Aikuisen järjellä ajatellen en juurikaan mieti enkeleitä, mutta en voi sille mitään, että lapsuudesta mieleeni on painunut enkelikokemus, joka jätti ison jäljen. Haluan kertoa sen lyhyesti, selitän kohta miksi.
Istuin ikkunalaudalla kotonamme Helsingin Kruununhaassa ja katselin viereisessä korttelissa olevan Sotakorkeakoulun suuntaan. Silloin näin, kuinka sen päälle laskeutui säihkyvä kultainen kaupunki. Kaupungin portista lähti minua kohti enkeli, jolla oli kädessään iso, säihkyvä miekka. Se tuli aivan kohdalle ja jäi odottamaan. Se ei sanonut mitään. Mutta käsitin, että se on lähetetty saattamaan minut kultaiseen kaupunkiin. En tuntenut mitään pelkoa, vaikka enkeli oli mielestäni suurikokoinen ja voimakas. Pudistin päätäni merkiksi, että en ole vielä valmis lähtemään. Silloin enkeli kumarsi kohteliaasti, ilmaisten samalla, että tulee sitten myöhemmin takaisin. Se palasi takaisin kultakaupunkiin, joka saman tien nousi sotakorkeakoulun yltä ja hävisi näkyvistä.
Nyt ajateltuna ymmärrän tietysti, että minulle oli luettu tai kerrottu enkeleistä ja Ilmestyskirjan kultaisesta Jerusalemista, mikä sitten vaikutti vahvasti lapsen mielikuvitukseen. Jostain kumman syystä tämä selitys ei kuitenkaan riitä minulle. Enkelin kohtaamisesta jäi jäljelle enemmän. Jotain sellaista, jota on vaikea kertoa tai selittää. Mutta se liittyy elämän tarkoitukseen ja päämäärään.
Ensinnäkin, kokemus edelleen kertoo minulle, että Jumala on. En tiedä hänestä paljoakaan, mutta hän tietää minusta - ja sinusta.
Toiseksi, Jumalalla on paikka varattuna minua varten. Jeesus sanoi opetuslapsille, jotka ihmettelivät Jeesuksen puhetta pois menemisestä: "Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että minä menen valmistamaan teille asuinsijan." Jeesuksen seuraaja voi luottaa tähän lupaukseen riippumatta siitä, onko omaa enkelikokemusta vai ei. Mutta kokemus vahvistaa sen.
Ja kolmanneksi, enkelikokemus muistuttaa, että Jumala on antanut minulle taas uuden päivän. On hänen ilmiselvä tahtonsa, että elän ja liikun. Kun aika tulee, minut noudetaan. Siihen asti olen, liikun ja teen työtä Jumalan antamalla ajalla.
Oman kokemus on liitettävä siihen, mitä Raamattu sanoo enkeleistä. Psalmissa 103 sanotaan: "Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte." Enkeli tarkoittaa sanansaattajaa, lähettilästä, jonka tehtävänä on Jumalan tahdon täyttäminen.
Ei varmaan ole sattumaa, että Jeesuksen opettaman rukouksen kaikkein haastavin lause on juuri tämä: tapahtukoon sinun tahtosi. Se on enkelin rukous, koska juuri enkeleistä sanottiin, että ne täyttävät Jumalan tahdon. Mutta se on myös ihan tavallisen ihmisen, sinun ja minun rukous. Koska Jumala, joka tekee jopa tuulet ja tulenliekit sanansaattajikseen, on kutsunut sinut ja minut työtovereikseen.
Meillä on tehtävä. Tänään, tässä maailmassa, niiden ihmisten parissa, joita tapaamme, niiden vaikeuksien keskellä, mihin meidät on lähetetty. Mitä tahansa teemmekään, missä olemmekaan, ketä tapaammekaan, Jumala tapahtukoon sinun tahtosi - myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Human Organ: Virsi 454:1,3-4 Liekkejä on monta
