Kirjoitan tätä Tukholman keskusaseman kahvilan terminaalilta. On pari tuntia aikaa, ennen kuin pitää ottaa bussi Arlandaan ja lento takaisin kotiin.
Tiistaiaamuna matkustin Diakonissalaitoksen ihmisten kanssa kohteena Nya Slottet Bjärka-Säby. Paikka on tänä päivänä erikoinen yhdistelmä Ruotsin kulttuurihistoriaa, helluntaiherätystä, hiljaisuuden viljelyä, luostarielämää ja itäisen kirkon liturgian uudelleenherättelyä.
Bjärka-Säbystä jatkoin matkaani torstaina Kaggeholmin linnaan, joka on sattumalta myös helluntailaisten omistuksessa - tosin käsittääkseni jo 1930-luvulta eli Lewi Pethruksen ajoista alkaen. Voidaan siis varmaan sanoa, että olen tehnyt pienen pyhiinvaelluksen Ruotsin helluntaiherätyksen pyhiin paikkoihin.
On aika vaikea heti jakaa kaikkia vaikutelmia. Bjärka-Säby on Peter Halldorfin johdolla löytänyt aivan ainutlaatuisen tiensä. Linnan kappelissa seurataan läntisen luostriperinteen ja retriittiliikkeen mukaisia päivittäisiä rukoushetkiä (klo 6, 12, 18 ja 21). Keskiviikkoisin klo 18 vesperin korvaa pienessä yläsalissa vietettävällä messulla - tai ehkä on parempi sanoa: liturgialla. Liturgia on nimittäin itäisen perinteen mukainen, vaikka se monessa mielessä onkin erittäin postmoderni kokoelma sitä sun tätä. Laulut olivat Taizéstä ja Ionasta. Rukouksessa oli vahva karismaattinen lataus (epikleesirukouksen yhteydessä oli kielilläpuhumista). Suitsutusta käytettiin pieneen tilaan nähden erittäin vapaamielisesti. Messussa ei käytetty mitään kirjoitettua käsiohjelmaa, joten ensikertalainen tuntee itsensä väistämättä hyvin ulkopuoliseksi.
Valitettavasti en saa tähän hätään mukaan kuvia kohteista, mutta ehkä kotiin palattua laitan muutaman näkyville tänne. Bjärka-Säby on herraskartano tai linna, jonka tunnettu historia ulottuu aina pyhän Birgitan isoisään saakka 1100-luvulla. Nya slottet on rakennettu 1790-luvulla ja sen viimeisin omistajasuku Ekman lahjoitti linnan maineen vuonna 1980 Lindköpingin helluntaiseurakunnalle. Peter Halldorf oli vuotta aikaisemmin aloittanut seurakunnan pastorina.
Kaggeholmissa tapasin Globa Leadership Summitin juontajia (GLS toteutetaan Ruotsissa neljällä paikkakunnalla syyskuun lopussa). Oli erityisen mielenkiintoista kuulla heiltä taustoja Peter Halldorfin elämään. Vielä 80-luvulla hän oli kuulemma ollut erittäin perinteinen helluntaisaarnaaja. Muutos kai tapahtui jossain 90-luvun alussa, jolloin Peter alkoi tutustua erämaaisiin. Nyt Bjärka-Säbyssä toimii siis 25 oppilaan raamattukoulu. Sen lisäksi siellä asuu 5 veljeä ja 3 sisarta, jotka ovat tehneet yhteisölupauksen vuodeksi kerrallaan. Yhteisö on nyt ollut olemassa 10 vuotta, joten mistään ohimenevästä villityksestä ei kuitenkaan ole kyse.
Kaggeholmissa tapasin myös Tukholman Filadelfia-seurakunnan uuden johtajan, joka samalla astuu Ruotsin helluntaiyhteisön puheenjohtajan tehtäviin. Hän tulee Missionförbundetista, joten häneltä varmaan odotetaan uusia tuulia ilmeisesti aika hankalasti hahmotettavaan helluntaiherätyksen valtarakenteeseen. Ruotsissa helluntaiherätys on kuitenkin suurimpana 'vapaakirkkona' paljon merkityksellisempi yhteiskunnallinen tekijä kuin Suomessa, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä tuleman pitää.
Kuten sanottu, vaikutelmia on vähän vaikea sulattaa tekstiksi näin äkkiä, joten palaan aiheeseen viikonlopun aikana kuvin ja sanoin.
