Tänään on Alissan 7-vuotispäivä. Aamu alkoi minun, Siirin ja Saaran esittämällä onnittelulaululla ja lahjojen avaamisella. (Valitettavasti muistin videokameran liian myöhään, joten Tiina joka on Kapkaupungissa 10 päivän matkalla, jäi nyt tilanteesta paitsi!) Seuraavaksi toteutettiin Alissan toive aamiaistarjoilusta: "Mitä vaan puuroa ja omena." Saara on eilisestä iltapäivästä lähtien valmistellut lastenkestejä, jotka pidetään tänään klo 16-18. Kakku on leivottu, yllätyspussit laitettu, kasvomaalit hankitty ym. Saaran organisaatiokykyjä ja luovuutta järjestelyissä pitää ihailla!
Kulunut loma(!)viikko oli käsittämättömän täynnä yhtä ja toista pientä ohjelmaa. Osa oli ihan omia juttuja, mutta osa haiskahti sellaiselta, josta pitäis osata lomalla kauniisti kieltäytyä. Mutta oma vika, kun olin luvannut. Oli siis se Voimala ja aamuhartaudet. Tiistaina Omenapuun aamupiiri tietysti - jota en halua jättää väliin, jos vain olen kaupungissa! Tiistana vein myös Tiinan lentokentälle, odotamme häntä siis takaisin ensi perjantaina. Keskiviikkona sain vihdoin auton jarrukorjaamolle, jossa asennettiin ajo-opetusta varten ylimääräinen jarrupoljin. Muutoskatsastus meni torstaina läpi, joten enää pitää mennä Siirin kanssa poliisille jättämään opetuslupahakemus. Keskiviikkona oli myös innostava lounaspalaveri Myllykosken Matin kanssa. Suunniteltiin ensi kevääksi keskustelusarjaa, josta varmaan tullaan vielä kuulemaan. Sarjan työnimeksi tuli "taistelu uskosta" ja se käsittelee ajankohtaisi hengellisiä kysymyksiä kamppailevan alkuseurakunnan näkökulmasta.
Keskiviikkona alkoi myös piispa Eero Huovisen seitsemän katumuspsalmin luentosarja Tuomiokirkossa. Olin luvannut laulaa liturgin osuudet Tuomasvesperissä, johon ilta päättyi. Jos nyt ihan suoraan sanon, olisin tehnyt itselleni palveluksen, kun olisin jättänyt tämän tehtävän jollekin toiselle. Ei muuten, mutta on pakko opetella pitämään huolta vapaa-ajasta myös. Sinänsä oli mielenkiintoista olla illassa mukana. Eero oli tehnyt hyvää tutkimustyötä Psalmin 6 äärellä. Silti 45 minuutin luento Tuomiokirkossa oli liian heviä. Illasta puuttuivat nyanssit. Eero on karismaattinen puhuja, mutta myös intensiivinen ja monotoninen. Mitään visuaalisia apuneuvoja ei käytetty. Kirkon valoisuus aiheutti sen, että piispa hävisi alttarin "kulisseihin". Vesperkuoro kyllä lauloi erittäin kauniisti ja asiaa oli. Jää nähtäväksi, jaksavatko ihmiset viettää piteneviä syysiltojaan näin raskaassa seurassa.
Torstaina iltapäivällä pistäydyin rokkipappi Tarvo Laakson kirjan julkistamistilaisuudessa Kappelissa, kiiruhdin sieltä moikkaamaan tänä kesänä teologiseen päässeitä Huippuvalmennuksen kurssilaisia (huippujengiä, oli todella kiva tavata!), juoksin kotiin hakemaan auton, tarhaan hakemaan Alissan kanteleen, sieltä Annantalolle noutamaan teatterikerhosta Alissan ja Vilman, jotka kuskasin Agricolaan mukulamessukuoron harjoituksiin, sieltä salamana Helsinki Missioon tapaamaan Rooman ja Assisin matkalaisia ja sieltä taas takaisin Agricolaan hakemaan tytöt. En enää muista mitä tein sen jälkeen, kun pääsin kotiin ja sohvalle makaamaan. Todennäköisesti havaittava aivotoiminta lakkasi.
Perjantaina aamulla suunniteltiin Lähetysseurassa hieman Helsingin kirjamessujen "kirjamessukirkkoa" Hirvosen Päivin ja Antti Vuoren kanssa. Ja illalla ajoin vielä Alissan kanssa Selkiin pilkkomaan koivuklapeja ja ihmettelemään reistailevaa vesipumppua. Viikon suhinan jälkeen olo on siis hämmentyneen sekava, mutta onnellinen.
