sunnuntai, marraskuuta 01, 2009

Pankki vai luotto?

Saarna Helsingin tuomiokirkossa ja Lähetyskirkossa 1.11.2009
Uskon perustus (Uskonpuhdistuksen muistopäivä)
(Saarna perustuu erityisesti Jeesuksen suola-vertaukseen vuorisaarnassa, joten Matteus 5 kannattaa lukea ennen saarnan lukemista. Kirjoitettu teksti ei täysin vastaa puhuttua saarnaa, mutta sisältää sen tärkeimmät kohdat.)

Olemme tottuneet siihen, että kaupan kassalla kysytään : ”Pankki vai luotto?” Nyt nämä vakiintuneet vaihtoehdot ollaan kuitenkin vaihtamassa latinalaisperäisiin sanoihin ”debit vai credit”. Credit tarkoittaa ”hän uskoo”. Kun maksetaan luotolla, kuka uskoo ja mihin? Tietysti luotonantaja uskoo ja luottaa siihen, että sinä pystyt lopulta suoriutumaan velastasi. Debet taas tarkoittaa ”hän on velkaa” tai ”hänen täytyy”. Pankkitilillä täytyy olla heti vastaava määrä rahaa, että ostos voidaan veloittaa. Jos ei ole luottoa, eikä pankkitililläkään ole mitään, voi tietysti maksaa käteisellä. Jos sinulla ei ole käteistäkään, on parempi pysyä kaupan ovien ulkopuolella.

Jeesus oli aina valmis asettamaan kyseenalaiseksi ihmisten itsestään selvinä pitämiä asioita. Hän romutti ihmisten arvojärjestykset ja luotonantotavat tehdäkseen meidät vapaiksi. Kuka tahansa, joka uskoo häneen, saa velkansa anteeksi. Kuka tahansa, joka uskoo häneen, saa itse asiassa antaa velkoja anteeksi! Kysymys kääntyykin meitä kohti: Uskotko sen? Toisin sanoen, annatko luottoa Jumalan lupaukselle Jeesuksessa? Tässä sanomassa ja sen vastaanottamisessa on maailman pelastus.

Uskon puhtaanapitoa

Meidät on kutsuttu mullistavat toisinajattelun todistajiksi ja edelleen viejiksi. Kuinka tämä todistus pysyy puhtaana ja alkuperäisenä? Miten on mahdollista säilyttää jatkuva inhimillisten arvojärjestysten kyseenalaistaminen tekemättä siitä uutta uskonnollista instituutiota ja opillista pakkopaitaa? Jeesus ei tullut perustamaan uskontoa, vaan vapauttamaan ihmiset itse tehdystä uskonnollisuudesta Jumalan lasten vapauteen. Se oli haastava tehtävä, joka vei hänet ristille saakka.

Jeesuksen menetelmiin kuuluivat myös vertaukset. Viisaus Jumalan valtakunnan salaisuudesta voidaan ymmärtää tarkkailemalla luontoa ja arkielämän asioita. Kuten esimerkiksi suolaa.

Suolalla oli iso merkitys antiikin maailmassa. Se tunnettiin puhtaudestaan, säilöntäaineena ja maustaan.

Puhtaus

Antiikin käsityksen mukaan suola oli puhtainta kaikesta, koska se tuli kahdesta puhtaasta: auringosta ja merestä. Suolan kimalteleva valkeus heijastaa sen puhtautta. Siksi suola on yksi varhaisimmista uhriaineista. Jos siis haluat olla maan suola, sinun tulee olla esimerkillisen puhdas.

Ajattelen puhtaudesta esimerkiksi näin. Meidän ajallemme on tyypillistä, että meillä on monia rooleja, jotka eivät välttämättä ole tekemisissä keskenään. Olemme yhtä töissä ja toista kotona ja vielä kolmatta kaveripiirissä. Mutta kun pappi saadaan kiinni huorinteosta tai tuomari petoksesta, se kertoo siitä, että ihminen ei enää ole kokonainen. Sama vaara vaanii meitä jokaista. Kuinka paljon helpompi on hymyillä sille, josta odottaa jotain saavansa, kuin sille, joka odottaa saavansa sinulta jotain? Puhtaus on totuudellisuutta, integriteettiä, sitä, että ei esitä yhdelle yhtä ja toisella toista, vaan on sama kaikille.

Säilöntä

Roomalainen historioitsija Plutharkhos on esittänyt erikoisen ajatuksen suolan säilövästä vaikutuksesta. Liha on kuollut ruumis tai sen osa. Jos se on omissa oloissaan, se alkaa nopeasti pilaantua. Mutta suola säilyttää sen ja pitää sen tuoreena ikään kuin kuolleeseen lihaan olisi tuotu sisään uusi sielu. Suola siis säilyttää ja estää pilaantumisen. Jos haluat olla maan suola, sinun tulee pitää yllä elämää ja vastustaa pilaantumista.

Seurassa on helppo erottua ja hankkia mainetta kertomalla mehevä juoru tai kyseenalainen vitsi. Joidenkin seura tuntuu aina vievän meitä likakaivoille. Maan suolana oleminen tarkoittaa sitä, että me estämme pilaantumisen ympärillämme.

Maku

Raaka kala maistuu useimpien mielestä vastenmieliseltä ilman suolausta. Samoin kaurapuuro vaatii monen maun mukaan hyppysellisen suolaa. Toisaalta jos suolaa sujahtaa liikaa, puuro tai kala alkaa maistua vain suolalta. Ja juuri tässä on suolan erinomaisuus. Se tuo esiin ruoan oman maun, ”antaa ruualle maun”. Jos haluat olla maan suola, sinun tulisi antaa makua sille, mikä on ympärillä. Arkiset asiat, kohtaaminen kadulla tai rappukäytävässä, vaihdettu ystävällinen sana, annettu palvelu, kaikki nämä saavat tavallisen elämän taivaan esikartanoiksi. Ei meidän siis tarvitse olla maan chili tai maan wasabi tai joku muu ihastuttavan tulinen tai eksoottinen makuelämys, joka vetää kaiken huomion puoleensa. Kristitty on kutsuttu palvelemaan toisia, saamaan lähellä olevien maku esille, nostamaan arjen harmaudesta taivaallisiin.

Näinhän toimii myös valo, joka oli Jeesuksen vuorisaarnan toinen vertaus. Valo tuo esiin esineiden omat värit ja muodot, jotka ilman valoa jäävät harmaaksi massaksi. Kaikki suolan ominaisuudet osoittavan samaan suuntaan. Jeesus kutsuu meitä olemaan toisen todellisuuden todistajia pilaantuvassa ja ilman makua olevassa maailmassa.

Pankkijärjestelmän vangit ja vapaus

Poliitikot puhuvat, että vuosi sitten maailman pankkijärjestelmä oli vähällä luhistua. Se jäi kokematta, mutta tajuamme, miten radikaali asia se olisi ollut. Kirjailija José Saramago on leikitellyt samankaltaisella asialla kirjassaan ”Kertomus näkevistä”. Siinä hän kuvaa poliittisen järjestelmän romahtamista, kun yhtäkkiä suurin osa ihmisistä päättääkin äänestää tyhjää. Kuka enää tarvitsee poliitikkoja? Ihmiset itse tuntuvat vapautuneilta, mutta ennen pitkää paniikki leviää muihin ja seuraa monenlaista hämminkiä ja tuhoa.

Saramagon ajatus on viehättävä: poliittisista puolueista vapaa ihminen. Näkökulma jää kuitenkin puolitiehen. Ratkaisu ihmisen orjuuden ja vapauden ongelmaan ei ole yhteiskunnallinen, vaan hangellinen. Me olemme jo äänestäneet tyhjää, siis asettuneet poliittisten ja muiden ideologioiden ulkopuolelle, kun olemme valinneet esikuvaksemme Jeesuksen. Me olemme astuneet ulos siitä luottojärjestelmästä, jossa ihmisen arvo mitataan rahassa. Me emme saa koskaan palata tilanteeseen, jossa annamme jonkin ideologian tai rahan vallan ottaa yliotetta Nasaretin miehen yksinkertaisesta sanomasta.

Juuri siksi todistus Kristuksesta ei ole mikään konsti tai opinkappale tai meditaatiotekniikka, jonka voisi ajatella muiden hyvien ja hauskojen konstien ohella. Suolana ja valona oleminen on pysymistä perustalla, jatkuvassa yhteydessä Jumalaan, joka päivä uusiutuvassa liitossa ja suhteessa, joka ravitsee meitä niin kuin puro ravitsee puuta, joka on sen partaalla ja kurottaa juurensa sen veteen.