Vaihtelevaa

Heinäkuussa ei ollut yhtään vihkimistä johtuen siitä, että olin yhtä vapaaviikonloppua lukuunottamatta joka sunnuntai saarnavuorossa. Elokuu alkoikin sitten eilen kolmen vihkimisen putkella: klo 12, 14, 16. Ei siinä mitään, kaikki olivat yhtä ainutkertaisia ja kauniita tilaisuuksia. Ehdin jopa pistäytyä kaksissa hääjuhlissa vihkimisten välissä. Tosin toisessa niistä sain paikan pöydästä, jossa keskustelua hallitsi erän hieman juhlajuomaa enemmän nauttinut sympaattinen herra. Muut pöydässäolija todennäköisesti hieman vaivaantuivat siitä, että papin kanssa piti heti käydä läpi kielilläpuhumiset, homokysymykset, Vanhan testamentin lainsäädäntö, itsemurhat ja muut tällaiset small talk -aiheet.

Jos olisin jaksanut, olisin mennyt vielä iltakirkkoon, jossa oli suntioiden laskujen mukaan 1784 kävijää. Kun Tuomiokirkon virallinen kapasiteetti on 1300, osa väestä oli siis joutunut seisomaan ulkona. Ehtoollisenvietto oli kai kestänyt lähemmäs kolme tuntia. Rauhanyhdistys eli lestadiolaiset tulevat virkistämään Tuomiokirkon jumalanpalveluselämää perinteisesti yhtenä heinäkuisena lauantai-iltana vuosittain. Vaikka monilla on katkeria kokemuksia ja pistäviä näkemyksiä lestadiolaisista (ja luulen kyllä ymmärtäväni niiden oikeutusta), olen silti viime vuosina alkanut yhä enemmän arvostaa omalla, vakaalla tavallaan elävää liikettä. Ei kaikkea pidä harmonisoida kirkkopoliittisen konsensuksen mukaiseksi. Valitsin siis kuitenkin klo 19 saunavuoron, joten tämä on vain periaatteellista sanahelinää...

Aamulla oli Maikki saarnavuorossa, joten sain nauttia messusta avustajan roolissa. Tulin kirkolle jo aamulla 9 aikaan ja lähdin sieltä vasta puoli kahden maissa, kun ei ollut kiire minnekään. Kirkkokahvien, saarnajatkojen ja kolehdinlaskennan jälkeen saatiin vielä Maikin lomallelähtömustikkapiirakkaa. Kun poistuin kirkolta Kryptan kautta, siellä oli vielä kolme ystävää oviaukossa vaihtamassa ajatuksia päivän aiheista. Hienoa, että ihmiset viihtyvät kirkolla! Syntyy kontakteja, oivalluksia, jaetaan murheita ja iloja.

Kotiin tullessa huomasin, että äiti oli yrittänyt soittaa. Otsikko "vaihtelevaa" ei viittaa säätiedotukseen, vaan äidin puhelun syyhyn, joka muutti tunnelmaa äkisti. Äiti oli aamulla soittanut isälle ambulanssin ja tämä oli viety Malmin sairaalaan. Kaikki on kuitenkin ihan hyvin tällä hetkellä kuulemani mukaan ja yritän päästä katsomaan isää niin pian kuin mahdollista. Sitä ennen on kuitenkin vielä yksi kastetilaisuus Ruoholahdessa klo 16. Varmasti tässä blogissakin kerron isän voinnista, kunhan saamme varmempaa tietoa. Tiedän, että monille lukijoille hän on rakas ja tärkeä ihminen. Rukoilkaa isälle virkeyttä, hyvää toipumista ja äidille voimia.