Enpä tiennyt, että Annalan Pauli oli valmis puhumaan niin täysin hengellisesti ja syvän teologisesti tästä Jumalan köyhäksi tulemisesta, kun valitsin yllä olevan raamatunpaikan tämän illan tilaisuuden johdannoksi. Juuri tästä asiasta seimessä tietenkin on kysymys, maailmankaikkeuden kuninkaan, "jonka kautta kaikki on saanut syntynsä", syntymisestä pienenä ja köyhänä ihmisten keskelle. Vaikka joulun tarina toistetaan kuinka monta kertaa tahansa, se säilyttää edelleen hämmästyttävän voimansa.
Olimme siis Kryptan kohtaamispaikassa teemalla "Köyhän kuninkaan syntymä". Aihe liittyi 1. adventtisunnuntaina Kryptassa avattavaan seiminäyttelyyn. Suurin osa noin 80 hyvin erilaisesta ja eri puolilta maailmaa haalitusta seimestä oli jo paikoillaan, vaikka vielä valaistusta ja yksityiskohtia hiotaan ennen avajaisia. Seimet ovat Maila Berchtoldin kokoelmista, vaikka sitä ei virallisessa materiaalissa mainitakaan.
Pauli on kirjoittanut seiminäyttelystä julkaistavaan juhlakirjaan seimen ja alttarin välisestä yhteydestä Franciscus Assisilaisen uskonharjoituksessa. Tämän illan puheessa hän ei kuitenkaan edes viitannut Franciscukseen. Kun hän oli lopettanut, sanoin ääneen: "Etkö sä sanokaan mitään Franciscuksesta?" Pauli vastasi: "Kaikki mitä puhuin, oli Franciscuksesta!" Ja niin se taisi tosiaan olla.
Oikeastaan Paulin puheen kärki oli siinä, että kristillinen usko on yhä uudelleen rakennettava konkreettiseksi ja aistein koettavaksi, että me oikeasti ymmärrämme sen. Tarvitaan aitoa kosketusta, puhdasta näkökykyä, herkkää kuuloa, turmeltumatonta makua ja syvältä koskettavaa hajuaistia. Tänä adventtina rakennetaan seimi.
