Nyt vois tulla paineita. Kotimaa-lehden toimitus oli ystävällisesti nostanut lainauksen tästä blogista kakkossivulleen. Ehkä joku uusi lukija liittyy seuraamme sitä kautta. Tervetuloa, surffasitpa mistä suunnasta tahansa!
Taustaksi sanottakoon, että olen täällä tasapainoillut ihan arkisten, perheeseen liittyvien juttujen ja vähän yleisluntoisempien pohdintojen välillä maaliskuusta 2006 alkaen. Ja samalla blogi on toiminut puheiden ja saarnojen välityskanavana. Kun päivittäinen lukijamäärä kasvaa, olen tietysti alkanut miettiä, kannattaako perheen kuulumisia enää täällä kertoilla. Vasta viime kuussa tajusin poistaa oheisesta linkkilistasta Saaran MySpace-sivut, koska 17-vuotias tyttö ei välttämättä diggaile faijan satunnaisista tuttavuuksista. Toisaalta pidin sitä hyvänä muistutuksena Saaralle siitä, että kaikki, minkä nettiin laittaa, on kaikkien luettavana. Niinpä kaiken minkä olen kirjoittanut, olen yrittänyt kirjoittaa niin, että sen voi vahingossa löytää seuraavan päivän lööpistä (aina se ei ole onnistunut, ks. pari viikkoa sitten kirjoittamani posti "Kritiikistä ja itsekritiikistä"). Viime kuussa otin myös ensimmäiset haparoivat askeleet englanninkielisen blogin kanssa. Saa nähdä, riittääkö aika ja into sen kanssa.
Kirkkohallituksen julkistamaa strategiaa en ole oikeastaan täällä isosti kommentoinut. Näyn merkitysestä strategialle kirjoitin viime viikon keskiviikkona otsikolla Sisäpiirin juttu. Se taas liittyi edellisellä viikolla roihahtaneeseen keskusteluun Helsingin seurakuntien Usko, toivo, rakkaus -kampanjasta, jota uskalsin mainostoimiston omaan raporttiin perustuen arvostella. Eli tasapainoilen kritiikin ja itsekritiikin sekä yksityisyyden ja julkisuuden välisillä kapeilla kannaksilla. Ehkä välillä kengät vähän kastuu, mutta sellaista(kin) on kristityn vaellus.
