Pienestä liekistä maailman valo
Liekillä on ihmeellinen vaikutus lapseen. Sitä on tuijotettava ja sen lähelle on mentävä. Siihen ei saa koskea, vaikka se lepattavana ja värikkäänä melkein pakottaa ainakin hipaisemaan. Harmi vain, että aikuisten sääntöjen mukaan ainoa asia, minkä liekille saa tehdä, on sammuttaminen. Sammutettaessa siitä jää jäljelle vain hetken kytevä sydän ja iloisesti palaneen liekin korvaa savuinen vana ja hento haju.
Aikuiset opettavat, että tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Se tarkoittaa, että tulta voi käyttää moniin hyödyllisiin asioihin, mutta se voi olla tosi vaarallinen, jos se pääsee irti.
Se, mikä on kaikkein ihmeellisintä tulessa, on sen pienuus. Siis se, että ihan pienestä kipinästä voi aiheutua valtava räjähdys. Ja ihan pieni liekki valaisee suuren huoneen. Siksi kynttilöitä halutaankin polttaa, koska ne luovat niin kauniin valon ja samalla antavat myös lämpöä.
Jospa joku keksisi sellaisen liekin, joka vain lämmittää ja valaisee, mutta ei ole yhtään vaarallinen. Sellainen liekki, jonka lähelle voi mennä ilman, että tarvitsee pelätä palavansa. Ja kun se syttyisi suureen roihuun, se vain lämmittäisi niitä, joilla on kylmä, ja antaisi valoa kaikille niille, jotka on pimeässä, mutta ei polttaisi ketään poroksi. Se voisi olla nimeltään Jeesus-liekki.
Jeesuksen vanhemmat toivat lapsensa temppeliin, kun tämä oli kahdeksan päivän ikäinen. Siellä oli vanha mies nimeltään Simeon, joka odotti Israelille luvattua lohdutusta. Kun hän näki Jeesus-lapsen, hän otti tämän käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
- Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
Ihmeellistä, että niin pienessä vauvassa voi nähdä niin suuren valon.
