Sininen hetki

Olin iltapäivällä palaveeraamassa Global Leadership Summitin tulevaisuudesta Suomessa. Kun astuin ulos kadulle Korkeavuorenkadulle noin klo 15.40, taivas oli jollain erikoisella tavalla lämmin ja värikäs. Kävelin kotiin Esplanadin puiston läpi ja yritin Havis Amandan kohdalla tallentaa ilmiötä kamerakännyllä. Tietenkään se ei onnistunut. Kuvasta kuitenkin näkee, että taivas on poutainen, katuvalojen loiste näyttää erikoiselta sinertävää taivasta vasten ja pilvien reunoissa on häivähdys punaista lännen suunnalla.

Kun tulin päävartion kohdalle, Uspenskin kupolin takaa ilmestyi näkyviin kuu. Tietysti idän taivas oli jo tumma, mutta takaa loistava auringonlasku loi kirkon ja takana olevan talon seiniin lämpönsä.

Joskus toivon, että voisin tehdä jotain sellaista, missä ei olla sanojen kanssa tekemisissä. Siis että osaisin luoda jotain käsillä. Niin kuin esimerkiksi ottaa valokuvia. Sain serkultani Helimäen Antilta Facebookin kautta linkin muutamiin maisemakuviin, joita Antti on ottanut kaikessa hiljaisuudessa. Kuvat suorastaan mykisti kauneudellaan. Antti kertoi vaatimattomasti, että vain yksi niistä on toistaiseksi julkaistu postikorttina. Mun mielestä ne oli kaikki sen tasoisia, että kelpaisivat National Geographiciin. (Laitoin Antin viestin heti forwardina eteenpäin useille Facebook ystäville, mutta en tajunnut, että alkuperäisen lähettäjän tiedot eivät silloin välity uudelle vastaanottajalle. Niinpä sain jo muutamia ihastuneita onnitteluja valokuvaajan taidoista. Tämän viestin tarkoituksena on siis kumota kaikki mahdollisesti virinneet väärät kuvitelmat ja muistuttaa, että omistan vain Nokia E70:n.)