Kahdeksan vuotta sitten eli vuonna 1998 olin tähän aikaan Kuopiossa valmistautumassa pappisvihkimykseen. Saarnanäytteeksi mun piti puhua jossain Kuopion tuomiokirkon iltakirkossa viikon psalmista, joka on Psalmi 85:9-14:
- - Laupeus ja uskollisuus kohtaavat, oikeus ja rauha suutelevat toisiaan.
Uskollisuus versoo maasta ja oikeus katsoo alas taivaasta.
Herra antaa kaiken hyvän, maa antaa satonsa.
Herran edellä kulkee oikeus, se valmistaa Herralle tien.
En suoraan sanottuna yhtään muista, mitä tästä silloin sanoin. Joka tapauksessa puheen piti olla 8 minuttia pitkä, mutta se taisi venähtää yli 12 minuuttiin. Ehkä siinä oli vähän eksegeesiä mukana, onhan kyseessä herkullisella tavalla eskatologinen ja profeetallinen teksti. Kolmannen adventtisunnuntain tekstit viittaavat Johannes Kastajaan, edelläkävijään. Tekstissä oikeastaan sanotaan, että "Herran edellä kulkee oikeus". Se voidaan käsittää kahdella tavalla: a) Herra tuo oikeuden mukanaan, tai b) Herra tulee sinne, missä oikeus kulkee edellä.
Jälkimmäinen vaihtoehto puhuttelee. Että Jumala tulee sinne, minne hänelle tehdään tietä olemalla oikeudenmukaisia. Tarkoittaako se sitä, että Jumala ei tule epäoikeudenmukaisuuden keskelle sitten ollenkaan? Tai että ihmisten pitäisi ensin tulla oikeudenmukaisiksi, että Jumala voisi tulla maan päälle? Aika monet psalmit sanovat, että Jumala tulee juuri sinne, missä epäoikeudenmukaisuus vallitsee. Mutta siinäpä se juuri on: missä epäoikeudenmukaisuuden keskelle tulee oikeus, sinne tulee Herra. Asiat kuuluvat yhteen, ei yhtä ilman toista. Näin ollen joulun odotuksen ja adventin paaston keskeinen kysymys onkin, toteutuuko tänä jouluna oikeus, niin että Herra voi tulla?
