Olin tänään sunnuntaina kuuntelemassa paavi Benediktus XVI:n lausuman Angelus-rukouksen Pietarinkirkon aukiolla klo 12.
Paavi toi terveiset Turkista kiittäen saamaansa vieraanvaraisuutta ja esitti rohkaisun sanoja Turkin katoliselle kirkolle. Hän muistutti, että Turkin pieni katolilaisten lauma elää jatkuvasti adventissa, odotuksessa, jota pitää yllä toivo. Puhe toisti adventin perussanomaa, sydämen valmistamista Jeesuksen tulemiselle. Hän nosti Marian esimerkiksi tästä odotuksesta viitaten samalla perjantaina 8.12. vietettävään Marian tahrattoman sikiämisen juhlaan, joka on Italiassa kansallinen juhlapäivä. Koko tilaisuus kesti vajaan varttitunnin: puhe, Angelus, tervehdykset eri kielillä eri ryhmille (italia, ranska, englanti, saksa, espanja, puola). Kansainvälinen nuorten ryhmä (Focolari), joka mainittiin ensimmäisenä, reagoi tervehdykseen rytmikkäillä huudolla.
Eilisen eli lauantaipäivän vietin vaihteeksi vapaalla, mitä nyt illalla kirjoittelin vielä pari tuntia. Ajoimme Alberton ja Irman kanssa noin 100 km päähän Roomasta Bolsena-järvelle. Irmalla on siellä pieni, sievä talo pienessä, sievässä kylässä nimeltään Marta. Lounas syötiin Montefiasconessa, korkealla järven yläpuolella, mistä olisi ollut upea näkymä koko järven yli ellei olisi ollut hieman usvainen ja pilvinen sää. Seutu tunnetaan erinomaisesta valkoviinistään nimeltä Est! Est!! Est!!! ja siitä, että sen läpi kulkee pyhiinvaellusreitti pohjoisemmasta Euroopasta Roomaan. Tarina kertoo (Irman mukaan), että joku pyhiinvaellukselle lähtenyt ranskalainen ruhtinas lähetti airueet edellään valmistelemaan tietä. Hän käski näitä merkitsemään paikat, joissa saa hyvää viiniä, laittamalla tien viereen näkyville kyltin, jossa lukee Est (suom. ”On”). Montefiasconen kohdalla airueet kuitenkin ihastuivat niin ikihyviksi, että kirjoittivat sanan kolminkertaisesti.
Bolsano-järven alue kuuluu samaan Lazion (Latium) maakuntaan, johon Roomakin. Seutu tunnetaan myös perinteisellä nimellä Tuscia. Suurin kaupunki on paavien kylpyläkaupunkina tunnettu Viterbo, jossa teimme pienen kävelyn lounaan jälkeen. Viterboon liittyy kertomus paavin valinnasta muistaakseni vuodelta 1271. Kardinaalit tulivat Viterboon valitsemaan paavia, mutta heitä pidettiin niin hyvänä, että mitään kiirettä ratkaisun löytymiseen ei tuntunut olevan. Kun kardinaalikollegion kestittäminen oli rasittanut viterbolaisia kuukausitolkulla, nämä kuitenkin päättivät sulkea kardinaalit katedraaliinsa. Ruokaa laskettiin vain pieniä määriä katon läpi. Uusi paavi (Gregorius IX?) löytyikin tällä menetelmällä aika nopeasti.
Otin joitain kuvia Viterbon katedraalista, mutta syystä tai toisesta Blogger ei nyt anna liittää kuvia tähän viestiin... Itse asiassa mielenkiintoisempi kirkko oli Montefiasconen rinteessä oleva S. Flavianon kaksikerroksinen, samaa romaanista tyyliä edustava pyhiinvaellusbasilika. Kirkon keskilaivassa ei olekaan seurakunnan tilaa, vaan takorautaisella aidalla erotettu kuori(?)osa. Remontista johtuen kuorialue oli peitetty pressulla, joten emme nähneet sen kiveystä. Alttarin vastakkaisella päätyseinällä oli modernit urut. Paljon muuta kirkkosalissa ei ollutkaan, ei kuvia, penkkejä, ei liturgisia esineitä. Ehkä salia käytetään vain konsertteihin. Alttarin puoleisessa päätyseinää oli kivestä hakattu istuinrakennelma, todennäköisesti piispanistuin.
Alakirkko oli koristeellisempi ja lämpimämpi. Siellä oli myös saatu pelastetuksi joitakin 1200-luvun freskoja, jotka oli maalattu hyvin samaan tyyliin kuin P. Fransiskuksen basilikan yläkirkossa Assisissa. Muutenkin kahden rinteeseen päällekkäin rakennetun kirkon idea toi vahvasti mieleen P. Fransiskuksen basilikan.
