Kun lähdin aamulla ulos aamukahville, sisar Ida sanoi ovella, että pihan toisella puolella olevan hotellin kirkossa on messu klo 11. Tammikuussa 2005 olin samassa kirkossa ortodoksisessa liturgiassa, jota vietettiin Sant’ Egidion yhteisön konferenssin yhteydessä. Koska mulla on sattumalta koneella kuvia myös kahden vuoden takaa, laitan vierekkäin kuvan tältä päivältä ja tammikuusta 2005. Paikka on siis Grand Hotel Palazzo Carpegna/Domus Marie.
Alttarikuorin perällä näkyy molemmissa kuvissa iso neitsyt Marian patsas.
Messun toimitti kardinaali Gianbattista Re ja se oli osa kansallista katolilaista nuorisotapahtumaa Azione Cattolica dei Ragazzi. En perehtynyt aiheeseen riittävästi voidakseni sanoa, oliko keskimäärin pari-kolmekymppisiltä vaikuttava messukansa lähinnä opettajia vai nuoriso-ohjaajia vai mitä. Kirkko, johon mahtuu noin 500 henkeä, oli joka tapauksessa ääriään myöten täynnä ja messu televisioitiin suorana lähetyksenä. Tavallaan hassua, että kirkkojen surullisenkuuluisat äänentoisto-ongelmat ovat tuttuja myös täällä. Varmaan televisioon menevä signaali oli varmistettu hyvin. Sen sijaan salin äänentoisto oli vaatimaton. Mikrofoneja kyllä oli, mutta ne olivat joko liian kaukana puhujista tai puhujat eivät osanneet käyttää niitä. En siis juurikaan kuullut, mitä kardinaali Re saarnasi. Evankeliumiteksti oli Luukkaan alusta, missä enkeli ilmoittaa Johannes Kastajan syntymän.Sunnuntain lehdissä etusivun uutisena on Italian valmisteilla oleva parisuhdelainsäädäntö, jota kirkko ankarasti vastustaa. Italia on perhe- ja parisuhdelaeissa kai melko konservatiivinen verrattuna muihin länsi-eurooppalaisiin maihin. Nyt siis ollaan laatimassa lakia, jonka perusteella muussa vakituisessa parisuhteessa kuin avioliitossa eläville taattaisiin muun muassa perimiseen ja sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksia. Adoptio-oikeudesta ei tässä laissa kuitenkaan ole puhetta.
Toinen iso kirkkoa kiinnostava moraalinen kysymys, jota lehdet ovat seuranneet viime viikon aikana, on erään vaikeasti sairaan miehen toive saada kuolla. Kirkko tietysti vastustaa aktiivista eutanasiaa eli kuolinapua, mutta keskustelun alla on elämää keinotekoisesti pitkittävien hoitojen jatkaminen.
- -
Jäljellä on siis neljä päivää kirjoitusaikaa. Joudun tietysti luovuttamaan huoneen keskiviikkona jo aamulla, vaikka lento on vasta myöhään illalla. Alberto kuitenkin lupasi järjestää keskiviikoksi mulle työrauhan heillä kotona, joten viimeisetkin hetket tulee hyödynnettyä. Ei oikein enää tee mieli harrastaa turismiakaan, eikä siihen nyt enää ole aikaa. Sen verran kuitenkin olen ottanut vapaata, että perjantaina olin Piazza di Spagnalla todistamassa paavin kaupunkivierailua Marian
tahrattoman sikiämisen kunniaksi. Espanjalaiset portaat olivat tupaten täynnä väkeä, kun oli kansallinen vapaapäivä (kuva, paavin autosaattue saapui via Condottilta). Lauantaina lounastin Alberton ja Irman seurassa Fregene-nimisessä merenrantakylässä aika lähellä Fiumicinon lentokenttää noin 30 km Roomasta. Heillä on siellä(kin!) erittäin tyylikkäästi sisustettu ja hyväkuntoinen loma-asunto. Lounaan jälkeen ehdin kuitenkin vielä kirjoittaa kuutisen tuntia, joten ei mennyt päivä ihan pelkäksi matkailuksi.