Kävelin eilen jälleen Trastevereen, koska reitti menee kauniin Doria Pamphilii puiston kautta. Tällä kertaa löysin jopa reitin, jossa vältyin lähes kokonaan kävelyltä ahtaassa kuilussa autojen seassa. Vapaaehtoisväki köyhien ruokalassa oli paria vastuuhenkilöä lukuun ottamatta vaihtunut. Kuudelta sinne tuli muiden muassa kuusi amerikkalaista opiskelijatyttöä opettajansa kanssa, joka oli samalla yhden tytöistä isä. Palvelin jälleen kuudesta kahdeksaan, väkeä oli jonkin verran vähemmän liikkeellä kuin keskiviikkona. Viimeiset ruokailijat tulivat vähän seitsemän jälkeen ja käytännössä saimme alkaa siivouksen puoli kahdeksalta.
Kuulin vasta pois lähtiessäni, että kahdeksalta illalla on alkamassa bussilakko. Menin kuitenkin rukoushetkeen ja sen jälkeen Leonardon kanssa illalliselle. Kyselin häneltä muun muassa yhteisön ja paavin välisten suhteiden kehittymisestä. Leonardo kertoi, että ei ole mikään salaisuus, että Ratzinger suhtautui kriittisesti edellisen paavin, Johannes Paavali II:n, aloitteeseen uskontojen välisestä Rauhan rukouksesta (Preyer for Peace, Assisi 1986). Sant’ Egidion yhteisö oli juuri se joukko, joka teki paavin aloitteesta perinteen kutsumalla koolle vastaavan rukouksen Roomaan myös seuraavana vuonna 1987. Tähän yhteisö sai paavin täyden tuen ja Rauhan rukouksesta tuli merkittävä vuosittainen perinne. Ratzingerin kriittisyys oli jo silloin tiedossa. Käsittääkseni juuri tämä perinne teki mahdolliseksi sen, että 11.9.2001 terrori-iskun jälkeen islamilaisten ja kristittyjen edustajat saatiin niin nopeasti yhteen.
Kun Ratzingeristä tuli paavi, yhteisö tietysti odotti mielenkiinnolla, miten suhde kehittyisi. Vuonna 2005, jolloin hänet oli juuri valittu, Ratzingeriltä ei tullut Rauhan rukoukselle mitään viestiä. Johannes Paavali oli lähettänyt sellaisen aina, joka vuosi. Tämä jonkin verran mietitytti yhteisöä. Katkos kuitenkin johtui vallanvaihdokseen liittyvästä perinteen katkeamisesta. Tänä vuonna, kun vietettiin Rauhan rukouksen 20-vuotisjuhlaa Assisissa 4.10., Ratzingerilta tuli tapahtuman osallistujille 6-sivuinen yksityiskohtainen ja teologinen kirje, jossa hän antoi täyden tukensa. Regensburgin puheen jälkeen paavi joutui myös pyytämään yhteisöltä diplomaattista apua, kun islamilaisessa maailmassa alkoi kuohua. Sattumalta kardinaali Sodano (http://www.catholic-hierarchy.org/bishop/bsodano.html) oli juuri mielenosoituksia edellisenä päivänä jättänyt tehtävänsä Vatikaanin pääministerinä ja uusi Bertone (http://www.catholic-hierarchy.org/bishop/bbertone.html) oli pihalla kuin lumiukko. Kohu ainakin opetti uudelle Rooman piispalle, että professorina voi ja saa ajatella asioista eri tavalla kuin paavina. Paavin vaikuttaa tekemisillään jopa enemmän kuin puheillaan. Kardinaalien tekemisistä kukaan ei pidä lukua.
Kävelin illallisen päätteeksi reippaan tunnin kävelyn takaisin majapaikkaan. Puisto oli suljettu, joten oli pakko ottaa Via Aurelia Antica, joka on suurimman osan matkaa viisi metriä leveä ränni, jossa autot ajavat tajutonta vauhtia millin päässä toisistaan. Jännittävä kokemus!
