Vaihdoin tänään aamupäivällä erään ystävän kanssa pari ajatusta Viivi Avellanista, joten ajattelin rehellisyyden nimissä jakaa ne julkisesti. Tämän jutun otsikkona voisi siis olla "Mitä tänään ajattelin Viivi Avellanista". Rohkaisuna toimi myös kirja Minuutissa mystikoksi, joka sisältää lyhyitä mietiskelytekstejä. Yksi niistä on blondi-meditaatio. Jo nuorena poikana rakastuin blondiin, joten aihe on tuttu. En ole koskaan (vielä) tavannut Viiviä, joten en valitettavasti voi tietää, millainen ihminen hän todellisuudessa on. Joudun ajattelemaan hänestä pelkästään sen perusteella, millaisen kuvan pystyn muodostamaan viestimien kautta. Toivon, että muistat tämän, jos nämä ajatukset tuovat ryppyjä otsallesi.
Viivin silmissä ja olemuksessa näkyy lähes lapsenomainen luottamus siihen, että elämä on hyvää ja kaunista. Kaikki se mahdollinen ikävä ja paha, jonka hän on joutunut elämässään kokemaan, ei ole pystynyt kumoamaan tai viemään pois elämänuskoa. Kaunis lapsi saa osakseen paljon myönteisiä suosionosoituksia. Kaunis ja lahjakas nuori nainen erityisen paljon. Erikoisen näköisen ihmisen lähtökohdat elämään ovat hyvin toisenlaiset. Elämä ei ole tässä mielessä oikeudenmukaista. Luulen, että kauniin ja lahjakkaan ihmisen iloinen velvollisuus muita ihmisiä kohtaan on levittää sitä, mitä on lahjaksi saanut.
Viivistä saa sen vaikutelman, että hänellä on ollut hyvä, tasapainoinen ja kestäviin arvoihin perustuva kotikasvatus. Sitten hän on tullut viihdemaailmaan, jossa vallitsevat osittain toisenlaiset arvot. Tämä ristiriita näkyy ulospäin. (Voin olla tässä arviossani täysin väärässä, se perustuu pelkästään vaikutelmiin.) On vaikeaa säilyttää sisäinen puhtaus maailmassa, jossa itsekkyys, piittaamattomuus ja nautinnonhalu usein syrjäyttävät toisten kunnioittamisen, aidon välittämisen ja kärsivällisen odotuksen.
Ristiriidat ovat kuitenkin myös luovuuden lähteitä. Keskellä ristiriitoja ihmisen on löydettävä uudestaan se, kuka hän on, aidoin minuus. Toivon, että Viivin tielle osuu ihmisiä, jotka ovat aitoja, viisaita ja epäitsekkäitä pyrkimyksissään. Ja rukoilen, että lapsen usko elää ja kasvaa Viivin sydämessä niin, että se säilyy aikuisen elämän voimavarana ja ilona.
Oikeastaan samaa voi toivoa ja rukoilla kenelle tahansa muullekin. Ehkä juuri siitä onkin kysymys Jeesuksen käskyssä rakastaa lähimmäistä niin kuin itseään. Aamen.
