Tiina, Siiri ja Alissa olivat Hangon mökillä ja Saaran Lapissa, joten sain rauhassa valmistautua pääsiäisaamun messuun. Olin Senaatintorilla lauantaina klo 21, kun Via crucis alkoi. (Olin yllättynyt, että näytelmässä käytettiin tänä vuonna vanhaa vuoden 1938/33 raamatunkäännöstä. Miksi ihmeessä?) Yksi taksikuski pysähtyi mun kohdalla ja kysyi: "Mikä täällä on menossa?" Olin sen verran ihmeissäni, että sanoin: "Et taida olla paikkakuntalaisia." Ristin tietä on sentään näytelty Helsingissä jo yli 10 vuotta. Tietysti ihan turhan epäystävällinen vastaus viattomaan kysymykseen. On varmaan paljon sellaisia ihmisiä, joille pääsiäinen tulee täytenä yllätyksenä.
En seurannut näytelmää loppuun, vaan menin kirjoittamaan saarnaa. Selasin ensin sähköpostia ja huomioni kiinnittyi Sant' Egidion yhteisön pääsiäisaamun saarnaan - joka tosin oli eri evankeliumista kuin meillä. Lähestymistapa kuitenkin kiehtoi, ja aloin lukea tuttua Matteuksen evankeliumin pääsiäisaamun kuvausta uudella tavalla, kiinnittäen huomiota siinä olevien henkilöiden tunnetiloihin ja niiden yhteyteen tähän päivään. Yhteys Hesarin ja tyhjää hautaa vartioineiden sotilaiden välille löytyi tätä kautta. Olin ajatellut, että puhun ilman kirjoitettua paperia alttarikuorin keskeltä suoraan kastettaville ja kirkkoon liitettäville. Suunnitelma meni uusiksi ja päätin sittenkin kirjoittaa puheen. Luin sen jopa kertaalleen uudelle Olympus-sanelimelle (8 min 5 sek, sanelimesta on todella hyötyä!).
Valmistautuminen messuun sunnuntaiaamuna olikin sitten aika sekava kokemus. Piti ohjeistaa kastettavat ja kirkkoon liittyjät, kerrata ehtoollisenjako, käydä läpi kulkuejärjestys, pitää huolta, että kaikki kolme (!) virallista kaavaketta on täytetty kaikkien liittyjien osalta ja että jokaiselle on a) rippikoulutodistus, b) kastetodistus ja c) muuta seurakunnasta kertovaa materiaalia.
Mieli oli kuitenkin sikäli rauhallinen, että olin ehtinyt lauantaina aikana käydä mielessäni messun eri vaiheet läpi moneen kertaan. Osa kirkkoon liitettävistä tuli paikalle tosin niin myöhään, että en enää ehtinyt antaa heille tarvittavia ohjeita. Liturgin, show-isännän ja saarnaajan kolmoisrooli on itse asiassa aikamoinen paketti!
Sain ovella, kirkkokahveilla ja saarnajatkoilla kiitoksia saarnasta. Toivottavasti seurakunnan joukossa oli myös joku, joka ei siitä pitänyt. Kielteinen palaute tulee yleensä lehtien palstoilta tai muuten kiertotietä. Ei mun tietenkään ole tarkoitus ketään ärsyttää, mutta tuntuisi pahalta pitää saarnoja, jotka jättää kylmäksi.
Nyt on aika ottaa jääkaapista kaksoismarinoitu härän sisäfile ja toivoa, että se on onnistunut. Tiina ja tytöt ovat tulossa kotiin ja saadaan syödä yhteinen pääsiäisateria. Suklaamunat pitää vielä piilottaa Alissaa varten.
Hyvää pääsiäistä! Kristus on ylösnoussut!
