Pisara, YLE TV1, 18.4.2009
Valkoiset vaatteet
Kun tulee kevät, on aika vaihtaa vaatekertaa. Aurinko lämmittää, lumi sulaa, krookukset kukkivat – ja komerosta kaivetaan esiin kevyempää päälle pantavaa. Eikä vaatteita vaihdeta vain siksi, että tuisku ja pakkanen vaihtuvat lämpimiin tuuliin. Vaatteet kertovat kantajastaan. Ne ovat viesti.
Pääsiäisen jälkeinen lauantai nimettiin varhaisen kirkon aikana ”pois riisuttavien valkoisten vaatteiden päiväksi”. Pääsiäisenä kastetuilla uusilla kristityillä oli tapana käyttää kasteessa saatua valkoista pukua kokonaisen viikon ajan. Mikä onkaan sen selvempi tapa kertoa – ilman sanoja – elämän uudesta sisällöstä kuin hohtavan valkeat vaatteet? Onhan edelleen kadun vilinässä luettavissa merkkejä aatesuunnista, jotka voi tunnistaa vaatevalinnoista. Joku todistaa vaatteillaan onnesta, toinen omasta erinomaisuudestaan, ehkä joku epävarmuudestaan.
Tietenkään vaatteet eivät oikeastaan ratkaise mitään. Ei omaa vakaumusta voi loputtomasti julistaa vain pukeutumalla. Tarvitaan muutakin. Siksi kasteen valkoiset vaatteet tulee vaihtaa jälleen tavallisiin, arkisiin vetimiin. Ja vasta siitä alkaa kristityn todellinen pukeutuminen.
Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Luopukaa tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen. - -
Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita,
pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen,
ystävällisyyteen,
nöyryyteen,
lempeyteen
ja kärsivällisyyteen.”
Kun tulee pääsiäinen, on aika vaihtaa vaatekertaa. Siksi vietämme ylösnousemuksen juhlaa, ei vain kerran vuodessa pääsiäisenä, eikä vain joka sunnuntai Herran päivänä, vaan oikeastaan joka aamu. Että voimme jälleen jättää pois sen, mikä on tahriintunut, ja pukeutua uuteen.
Ylösnoussut Kristus. Kiitos puvusta, jonka olet minulle lahjoittanut. Pue minut siihen joka päivä, niin että elämäni todistaisi Sinusta. Aamen.
