Heprealaiskirjeestä löytyy tämän ajatus:
Jeesus pysyy ikuisesti, hänen pappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan. Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä. (Hepr. 7:24-27)
Millaisen ylipapin me siis tarvitsemme? Kuka ylipäänsä tarvitsee pappia näinä aikoina? Yllä oleva Heprealaiskirjeen kohta sai mielessäni ihan uuden vivahteen, kun elokuva Postia pappi Jaakobille oli vielä vahvasti mielessä. Siinähän pappi Jaakob on eläkkeellä oleva, sokeutunut ja perheetön esirukoilija, jolle ihmiset lähettävät rukouspyyntöjään kirjeitse. Pappi Jaakon rukoilee ja pyrkii parhaansa mukaan vastaamaan. Joskus hän lohduttaa, joskus tarjoaa ihan konkreettistakin apua - ja saa siitä hyvän mielen myös itselleen. Kunnes kirjeiden tulo lakkaa ja papin kutsumus joutuu koetukselle. Kukaan ei enää tarvitsekaan. Seuraa hämmennys, masennus, turhuuden tunne. Tulee tarve tehdä itsensä tarvituksi, pitää keksiä tekemistä ja näytellä papin roolia. Mutta se ei tietenkään kestä.
Jossain siellä pappi Jaakob tekee löydön: "Ehkä minä tarvitsin heitä enemmän, kuin he minua." Onko tässä jotain siitä, millaista ylipappia me tarvitsemme?
Jeesus joutui vakavasti miettimään kutsumustaan ja tuntemaan tyhjyyden, kun hän ristillä huusi: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Hänen siis piti käydä läpi myös tämä kohta meidän elämästämme, että kukaan ei tarvitse, eikä kukaan kuuntele. Edes Jumala. Täydellinen arvottomuuden kokemus. Mutta juuri siinä arvottomuuden keskellä hän toteutti kutsumuksensa. Tulemalla arvottomaksi, hän antoi arvon meille arvottomille. Jeesus tiesi, että oikeastaan Hän tarvitsee enemmän meitä, kuin me Häntä. Hänen kutsumuksensa on riippuvainen siitä, että me tarvitsemme. Jos me emme tarvitse, häntä ei tarvita.
Ja nyt "Hän elää iäti rukoillakseen" meidän puolestamme. Yksikään rukous ei siis mene hukkaan, joudu kaivoon, eikä jää kuulematta. Juuri sellaista ylipappia me tarvitsemme.
(Puhe Tuomiokirkon iltakirkossa 4.4.2009)
