tiistaina, joulukuuta 12, 2006

Loppukiri

Viime päivinä kirjoitustahti on kiihtynyt ja tiivistynyt siihen malliin, että ei ole juurikaan jäänyt aikaa muille pohdinnoille. Tässä vaiheessa uskallan jo sanoa sen verran, että käsikirjoitus tulee sisältämään lyhyet selitykset kirkkovuoden helluntaijakson sunnuntaiden psalmeihin. Kaikkiaan selityksiä on 27 kappaletta, kun lasketaan sunnuntait Pyhän Kolminaisuuden päivästä tuomiosunnuntaihin ja lisätään Mikkelinpäivä. Jos jostain löytyy vielä voimia ja aikaa, on ehkä yritettävä lisätä määrää vielä neljällä: juhannuspäivä, pyhäinpäivä (molemmat lauantaita), luomakunnan sunnuntai ja perheen sunnuntai (siirtyviä pyhiä).

Kyseessä on työvoitto, koska tänne tullessa mulla oli mielessä paljon vaatimattomampi tavoite. Ajattelin saavani kasaan sekalaisen otoksen psalmeja kirkkovuoden eri ajankohdista. Ensimmäisen viikon aikana pääasiassa kokosin valmista materiaalia ja toimitin sitä yhtenäisempään muotoon. Kävin läpi myös muuta valmista tekstiä ja tein hahmotelman toisesta kirjasta, joka kuitenkin saa muhia nyt vain takaraivossa. Samalla alkoi tulla selväksi, että kannattaisi keskittyä juuri helluntaijaksoon. Vielä viime viikolla tähtäsin vain osaan helluntaijakson psalmeista, mutta viikonloppuna päätin lisätä tahtia ja pyrkiä kokonaisuuteen.

Jos kaikki menee hyvin, kirja voisi tulla ulos sopivasti loppukeväästä ennen helluntaita. Talven ja kevään aikana voisin samaa toteutustapaa noudattaen kirjoittaa kirkkovuoden juhlajakson psalmiselitykset adventista helluntaihin. Ne voisi julkaista syksyllä ennen seuraavan kirkkovuoden alkua. Tällä tavalla koko kirkkovuosi tulisi katettua kahdessa niteessä.

Oikeastaan tekstit ei ole psalmiselityksiä, vaan lyhyitä meditaatioita. Jonkin verran tekstiin on tullut mukaan myös taustatietoa ja alkutekstin selitystä, mikä tietysti laittaa miettimään kokonaisemman psalmikommentaarin kirjoittamista. Se on kuitenkin niin isotöinen ja haastava projekti, että en oikein uskalla vielä ajatella sellaista.

Nyt, tiistaina lounastauon aikaan, kun on jäljellä reilu vuorokausi aikaa Roomassa, käsittelemättä on vielä viisi psalmia. Se on paljon, jos ajattelee kokonaisuutta, mutta tosiasiassa kirjoitustahti on todellakin huomattavasti nopeutunut loppua kohti. Aamupäivällä kirjoitin kaksi ja eilen muistaakseni neljä selitystä. Takapuoli tosin puutuu ja tuoli alkaa natista, mutta on mahdollista, että kotiin tullessa käsikirjoitus on valmis.

Eilen illalla tapasin rukouksen jälkeen vihdoin Mauro Garofaloa, joka kävi silloin toukokuussa 2005 Suomessa Leonardon kanssa. Hän on vaihtanut arkeologin työnsä päätoimiseen tehtävään EU:n ja Sant’ Egidion yhteisön projektissa kuolemanrangaistuksen poistamiseksi. Kysyin häneltä, mitä ajatuksia hänellä on psalmien laulamisesta. Yhteisön rukoushetkissä psalmit lauletaan aina kokonaisina katolisen kirkon tapaan, eikä lyhennettyinä ja sensuroituina versioina kuten meidän jumalanpalveluksissa. Mauron vastaus vahvisti omaa motivaatiota kirjoittamiseen. Hän sanoi, että aluksi psalmit tuntuivat hänestä turhilta ja hyvin kaukaisilta. Vasta kun hänelle oli selitetty psalmien merkitystä Jeesuksen rukouksena ja kirkon yhteisenä rukouksena, ne alkoivat tuntua tärkeiltä. Vaikka psalmeja ei siis oikeastaan pidä selittää, vaan laulaa, selittämisellä on kuitenkin johdatteleva tehtävä.

En ehkä huomenna pääse nettiin, joten tämä saattaa jäädä viimeiseksi postiksi Roomasta tällä erää. Kolme viikkoa on tällaiselle oleskelulle oikein sopiva aika. Lyhyet turistivierailut on aina siinä mielessä pettäviä, että silloin harvemmin törmää kohdemaan päivittäisen elämän normaaleihin hankaluuksiin. Kolmessa viikossakaan ei vielä ihan voi sanoa asuvansa täällä, mutta alkaa kuitenkin tottua kaikkeen niin, että tulee ikävä koti-Suomeen. Olen vaihtanut läppärin taustakuvaksi talvisen otoksen Meritullin kodin ikkunasta jäiselle Kruunuvuorenselälle. Ehkä otan oheisen kuvan tästä pienen huoneeni puistonäkymästä taustakuvaksi sitten, kun alkaa taas tottua Suomen talveen.

Ei kommentteja: