Arvoisa puheenjohtaja,
Kiitän piispainkokousta selonteosta ja kirkkohallitusta
selvityksestä. Odotin tältä keskustelulta uusia näkemyksiä. Pelkkä omien
näkemysten toistaminen ei vie asiaa eteenpäin. Sellaisen eduksi on kuitenkin
luettava se, että yleensä osaamme oikein ja luotettavasti ilmaista oman
näkemyksemme. Huonoin vaihtoehto on ryhtyä kuvailemaan vastapuolen argumentteja
yksinkertaistavalla tai vääristävällä tavalla. Liityn tässä muun muassa
edustaja Sainen puheenvuoroon. Valitettavasti tätäkin on nyt kuultu. Sitä
kutsutaan olkiukkojen rakenteluksi. Se ei edistä mitään. Jokainen tietää,
milloin oma näkemys tulee väärin esitetyksi ja ymmärretyksi.
Esitän yksinkertaisen keskustelumallin, jossa on kolme osaa.
1. Erimielisyyden selkiyttäminen itse avioliittoasiasta. Tämän vaiheen tarkoituksena
on päästä yksimielisyyteen siitä, mistä olemme eri mieltä. Kenenkään ei pidä
tuntea, että hänen näkemyksensä on väärin esitetty tai ymmärretty. 2.
Yksimielisyyden toteaminen siitä, miten nyt toimitaan. Jos jokin asia on
edelleen epäselvä, sellainen tulee pikaisesti piispojen täsmällisellä ohjauksella
ja tehtyjen selontekojen pohjalta selkiyttää. 3. Yksimielisyyden hakeminen
siitä, miten menemme tästä eteenpäin. Se on eri keskustelu, kuin se, jossa
toistamme omia näkemyksiämme. Tähän kolmanteen keskusteluun kuuluu myös kysymys
mediasta ja viestinnästä, koska jokainen viesti, jonka sometamme, vie
tilannetta eteenpäin. Pitäisin hyvänä, jos olisimme yhtä mieltä ainakin siitä,
että totta pitää puhua – ei pelkästään omasta kannasta vaan myös vastapuolesta.
Helsingin hiippakunnan edustajina emme edusta yhteistä
kantaa avioliittoasiassa. Kahdenkeskisessä keskustelussa piispamme kanssa
kuulin kuitenkin selvän viestin, että nyt on toimittava kirkon vallitsevan
järjestyksen mukaisesti. Olen iloinen voidessani sanoa, että tässä tuen piispa
Irja Askolaa sataprosenttisesti.
