Tuntuu siltä, että loka-marraskuu työsuma on jostain kumman syystä vyörynyt yli tammikuulle. Jos mun blogikirjoitukset jaetaan kolmeen tyyppiin, 1) saarnat ja muut hartauskirjoitelmat, 2) kannanotot päivän aiheisiin ja 3) päiväkirjamerkinnät, tämä kuuluu ehdottomasti viimeiseen ryhmään. On ihan pakko katsoa kalenteria ainakin viikko molempiin suuntiin ja yrittää selvittää itselle, mitä on tullut tehtyä ja mitä siitä pitäisi ajatella.
Viime sunnuntaina olin saarnavuorossa ensin Tuomiokirkossa ja illalla Tuomasmessussa. Olin kirkolla muistaakseni aamulla hieman kahdeksan jälkeen ja saarnajatkot päättyivät klo 13 aikaan. Iltapäivän muutamat vapaat tunnit taisimme viettää kotona ihan kolmisteen Tiina, minä ja Alissa. Tuomasmessua oli tekemässä viime vuoden tammikuussa alkaneiden MATKALLA-iltapäivien porukka. Valmisteluakin oli tehty isommalla porukalla. Maikki oli ekaa kertaa liturgina ja pärjäsi mun mielestä loistavasti. Hauska huomata silti, että en oikeasti osaa asettaa Tuomiokirkon messua ja Tuomasmessua paremmuusjärjestykseen. Ne on vaan erilaiset, puolensa molemmissa. Ennen kotiin menoa taisin vielä käydä tekemässä seuraavan viikon valmisteluja toimistolla ja kotiin pääsin joskus kymmenen jälkeen.
Maanantai aloitti kristittyjen ykseyden rukousviikon pastorien rukoushetkellä Vanhassa kirkossa klo 12. Vaikka rukoushetkeä olivat toimittamassa piispat Eero ja Ambrosius sekä isä Marino P. Henrikistä ja Klaus Korhonen Saalemista, ajatus ei ollut ihan läpäissyt Helsingin monisatalukuisen papiston aikataulutietoisuutta. Meitä taisi olla vajaat viitisenkymmentä paikalla, mikä tietysti oli ilahduttavaa sekin. Jälkeenpäin hajaannuimme lounasporukoihin lähiravintoloihin. Sovimme lounaspöydässä, että rukousviikon yhteyteen pyritään järjestämään tällainen piispojen ja seurakuntien johtajien tapaaminen tulevaisuudessakin. Meillä tosin on ensi vuonna uusi piispa, jonka ekumeenesta aktiivisuudesta ei tässä vaiheessa vielä ole tietoa.
Tiistaina oli Pyhän Henrikin päivä, mutta pakko myöntää, että en viettänyt sitä mitenkään. Sen sijaan tein hartiavoimin erinäisiä suunnitteluun, valmisteluihin ja tiedonkulkuun liittyviä toimistoharjoituksia. Yhdessä suunnittelimme muun muassa 7.2. Yhteisvastuukeräyksen avausmessua. (Ja taisi siinä olla joku kastekeskustelukin välillä.) Samalla tietysti Haitin katastrofikeräyksen organisointi alkoi täydellä teholla. Olin itsekin torstaina tunnin verran ulkona lippaan kanssa, mutta pakkasen vuoksi se jäi tosiaan siihen yhteen tuntiin.
Läskillä lukutaitoa - kampanja alkoi myös konkretisoitua. Helsingin kirkkoherrat tekivät kokouksessaan päätöksen mukaan lähtemisestä. Kaikissa kirkkoherranvirastoissa on helmikuun ajan vaaka, jossa voi käydä itsensä punnituttamassa. Sen lisäksi meillä järjestetään punnitukset tiistaina 2.2. Tuomiokirkon kryptassa klo 8-10 ja 15-18 Helsingin Sydänpiirin ystävällisellä avustuksella. Myös laskiaissunnuntain eli 14.2. messun yhteyteen yritetään järjestää punnitusmahdollisuus, mutta tuskin Tuomiokirkossa, jossa on jo ennestään Engel-palkinnon jako ja uusien työntekijöiden tehtävään siunaaminen. Agricolan messusta oli puhetta, mutta asian järjestely on toistaiseksi kesken.
Tiistaista teki merkkipäivän se, että Saara palasi kotiin Australiasta terveenä ja hyvinvoivana. Ja kassi täynnä tuliaisia, tietysti. Mulle oli muun muassa pussilliset kuivattua kengurun ja krokotiilin lihaa :-)
Illalla kokoontui lähetyksen tukiryhmä ensimmäistä kertaa lähetys-Leenan eläköitymisen jälkeen. Väkeä oli paikalla parikymmentä, mikä oli ilmeisesti ennätystasoa. Seurakunnan kansainvälisessä työssä on kovasti nostetta paitsi siksi, että Haiti on nyt kaikkien huulilla, myös siksi, että me ollaan siirrytty lähetyssihteerin ajasta kansainvälisen työn sihteerin aikaan. Samat hommat tietysti säilyvät, mutta volyymiä pystytään täysipäiväisen viran myötä lisäämään. Sihteerin tehtäviä vt:nä hoitava Laura on tarttunut rivakasti hommiin ja tulos näkyy. Tänään tietysti isona juttuna TV2:n suorana lähetettävä Haiti-konsertti Tuomiokirkossa.
Keskiviikkona kävin hoitamassa sähköpostisumaa siinä kahdeksan pintaan ennen kuin aloitimme Agricolan yhteistyöryhmän kolmituntisen kokouksen. Agricola-hanke etenee pikkuhiljaa ja samalla etsii edelleen täsmällisempää muotoaan. Ihan hyvällä fiiliksellä kokoustettiin ja kovasti toivon, että tämä vuosi sujuu mutkattomammin kuin edellinen. Pikaisen Hese-lounaan jälkeen seurasi toinen parituntinen kokous Agricolassa, josta kiiruhdin Meritulliin rekrytointihaastatteluihin. Haastatteluja riitti myös torstaille, jolloin saimme erittäin tasaisesta hakijajoukosta valituksi tuottajan Via Crucis -pääsiäistapahtumalle.
Keskiviikkona oli vielä Kryptan kohtaamispaikkailta, jossa teemana "maailman paras kirkko". Puhuimme ekumeniasta ja siitä, mikä itse kullekin on tärkeää kristillisessä uskossa. Yleensä ekumeenisen rukousviikon tilaisuuksissa on ollut mukana vierailijoita eri kirkkokunnista, mutta tällä kertaa ajattelin tehdä sen ihan tällä tavalla omalla porukalla. Ehtoollisyhteyden puuttumisesta puhuttiin ja sitä vastaan vähän kapinoitiin. Se onkin asia, jota tavallisen kristityn on ekumeniassa ehkä kaikkein vaikeinta ymmärtää. Miksi ollaan tekevinään niin paljon työtä kristittyjen ykseyden puolesta, mutta se näyttää vain entistä voimakkaammien eristävän kristityt ehtoollispöydässä? Yritin siinä tuoda esiin joitain argumentteja rehellisyyden ja johdonmukaisuuden puolesta, mutta en ole näiden perusteiden pitävyydestä itsekään ihan sydämeen asti vakuuttunut.
Torstain ja perjantain piti olla vapaapäiviä, mutta ainakin torstai meni touhutessa. Aamu tosin alkoi rauhallisesti Studium catholicumin aamurukouksella, mutta jatkui toimistotöillä. Yhden lounastapaamisen ja tunnin lipaskeräyspyrähdyksen jälkeen jatkoimme edellä mainittuja tuottaja-haastatteluja noin kahdeksaan asti illalla, jolloin ratkaisu alkoi olla valmis. Perjantai sen sijaan oli melkoisen vapaa. Aloin lukea Ron Paulin kirjaa End the Fed, joka on mielenkiintoinen pamfletti vapaan markkinatalouden puolesta ja suurten finanssilaitosten ja keskuspankkien valtaa vastaan. Illalla vierailin toukomettisten rukouspiirissä ja vietimme siinä samassa kodin siunaamista.
(Kuka tätä jaksaa enää lukea...?)
Lauantai oli rovastikuntapäivä Temppeliaukion kirkossa teemalla Luterilainen usko ja taide. Heinmäen Jaakko sai aiheen elämään ja tuntui itse asiassa tosi hyvältä keskustella jostain, mikä ei mitenkään liity johonkin ajankohtaisen asian suunnitteluun tai projektiin. Sitä paitsi Esa Ruuttunen puhui mukavasti ja lauloi mainiosti Tapio Tiitun säestämänä. Temppeliaukiosta singahdin Tuomiokirkolle katsomaan, että valmistelut illan tilaisuutta varten olivat kunnossa. Siinä välissä taisin myös valmistella puheen iltakirkkoon ja illan rukoustilaisuuteen. Iltakirkko oli siis klo 18 ja sen jälkeen Kristittyjen yhteisen rukouksen ilta klo 19.30.
Pakko sanoa, että melkoisesta mainostuksesta huolimatta vain parinsadan ihmisen joukko aiheutti pienen pettymyksen. Mutta tietysti tällaiset pettymykset menevät aika nopeasti ohi. Loppujen lopuksi sisällöllä on väliä. Ja ilta oli mun mielestä onnistunut, vaikka aikataulu venähtikin varttitunnilla. Dominikaaniveli Antoine osui puheellaan suomalaisten sydämeen. Helluntailaisen thai-maahanmuuttajanaisen todistus kosketti myös. Oikeusministeri Tuija Brax pysyi puheessaan turvallisesti maallisissa sfääreissä, mutta nosti esiin tärkeän kysymyksen parisuhdeväkivallasta. Ja Leppilammen Jukka otti teeman hyvällä tavalla rukousaiheeksi.
Ja Classic Praise on aivan loistava bändi! Leena Liimataisen sopraano, Tiina sinkkosen altto ja Lasse Riutamaan tenori vahvistettuna Jari Metsämuurosen svengillä sai kyllä kirkon soimaan. Suosittelen lämpimästi. Kolehti kerättiin tietysti Haitin uhrien hyväksi World Visionin kautta ja se tuotti reilut 1100 euroa, mikä teki laskujeni mukaan noin 5,5 euroa jokaista läsnäollutta kohti. Kiitos siitä.
Nyt on sunnuntai-iltapäivä ja lähden just kohta pakkaseen ja tuiskuun vaeltamaan kristittyjen ykseyden puolesta. Aamulla olin tietysti kirkossa, tällä kertaa kuitenkin vain avustusvuorossa. Rukousvaellus alkaa Hosanna Chapelilta (Sörnäisten rantatie 33 D). Paikka on mulle täysin outo, mutta siellä pitäisi kokoontuman ilmeisesti afrikkalaistyyppinen karsimaattinen seurakunta. Sieltä marssimme Liisankadun ortodoksiseen kotikirkkoon, josta matka jatkuu Agricolaan Elävän veden juhlaan, joka alkaa klo 18.
Onneksi nyt ei ole enempää aikaa tähän kirjoittamiseen, niin ei tarvitse alkaa miettimään alkaneen viikon tekemisiä. Päivä kerrallaan, sanoi mummo lumessa, kun kissalla pöytää pyyhki jne.
