Kryptan tämän illan keskustelu oli siis otsikoitu Lankeemuksen ja syyllisyyden pitkät juuret. Otsikko tuli siitä, että Ojansuun uuden teoksen nimi on Lankeemus ja Nisulalta taas on ilmestynyt Augustinuksen yleisesitys. Esipuheessaan Nisula jo nostaa esiin kysymyksen siitä, onko Augustinus oikeasti se ilonpilaaja ja syyllisyyden takapiru, jollaisena hänet usein esitetään. Siispä ajattelimme, että näistä teemoista keskustelukin voisi kirvota mukavasti.
Tabermann tietysti tarttui vahvana molemmissa teoksissa esiintyvään rakkauteen. Keskustelun alussa rakkaus ei ehkä vielä saanut Nisulaa ja Ojansuuta lentoon, vaan lähdettiin etsimään kiertopolkuja. Lopulla syykin kävi ilmi. Sekä Ojansuulle että Augustinukselle rakkaus on aika iso asia, joka häämöttää muiden taustalla. Siihen ei kannata heti rynnätä.
Valitettavasti en saanut Lankeemusta käsiini ennen tilaisuutta, joten olin tutustunut Ojansuun ajatteluun vain vuonna 2004 julkaistun Pyhyys-kirjan kautta. Lankeemus ilmeisesti lähtee siitä, että lankeemuksessa on jotain hyvää ja jopa välttämätöntä. Se syntyy kaipauksesta, joka ei saa täyttymystään ja vaatii rajojen rikkomista. Niinpä liian järjestelmällinen elämä aiheuttaa kaipauksen rikkoa tämä järjestys. Ojansuu viittasi Pirkko Saision romaanissa esiintyvään papinrouvaan, joka perusteli lankeemustaan jotenkin tällä tavalla, että "pitäähän minullakin olla jotain kaduttavaa".
Timo Nisula joutui taiteilemaan sen seikan kanssa, edustaako Augustinusta vai ottaako tähän etäisyyttä. Aika taitavasti hän sen mielestäni teki. Yhtäältä hän otti selvästi vastuun siitä, että pyrki tuomaan Augustinuksen aidon äänen keskustelupöytään. Toisaalta hän kuitenkin välttyi Augustinuksen liialta puolustamiselta ja antoi tämän puhua omissa nimissään. Sanoinkin tilaisuuden päätteeksi, että oli virkistävää pitää kirkkoisää yhteisessä keskustelussa mukana. Ei tullut sitä vaaraa, että oltaisi porskittu vain nykyajan suppeissa lammikoissa, vaan päästiin pitkälle aika-akselille.
Ojansuu nosti esiin myös kysymyksen alastomuudesta, riisumisesta ja pukemisesta. Alastomuus on se kohta meissä, jolla otamme kontaktia (kämmen, kasvot). Alastomaksi tuleminen liittyy tässä mielessä rukoukseen. Rukous voi siis hengityksen, kävelyn ja monen muun vertauskuvallisen ja konkreettisen toiminnon lisäksi olla myös riisuutumista. Galatalaisille Paavali kirjoittaa Kristuksen pukemisesta päälle kasteen vertauskuvana. Ehkä se liittyy siihen psalminkirjoittajan ajatukseen, että Jumala riisuu meiltä surupuvun ja pukee meidät juhlavaatteisiin.
Aivan varmasti, jos minusta asia riippuu, jatketaan täällaista yhteistyötä seurakunnan ja kustantajien välillä. Ehkä ensi kevätkaudella saamme parikin vastaavaa keskustelutilaisuutta järjestetyksi.
Huominen aamu alkaa Agricola-projektin kokouksella. On hienoa katsoa, minkälaisella innolla ja osaamisella Laajasalon Teemu on ottanut hyvin epämääräiseen aiesopimukseen perustuvan hankkeen johdettavakseen. Nyt tietysti on näytön paikka, lähtevätkö kaikki oikeasti tekemään yhdessä. Ainakaan ei voi valittaa, etteikö siihen olisi annettu mahdollisuutta.
Aamupäivällä kokoontuu jo kolmatta kertaa pääkaupunkiseudun kristillinen foorum. Se on Helsingin ekumeenisen toimikunnan vuosittain koolle kutsuma, avoin kokous, jossa kaikkien pääkaupunkiseudulla toimivien kristillisten seura- ja kirkkokuntien edustajat voivat tavata toisiaan sitoutumatta sen kummemmin mihinkään yhteistyöhön. Toki samalla voimme informoida tammikuun ekumeenisesta rukousviikosta ja toivoa, että mahdollisimman moni tulisi mukaan.
