Tapahtumien järjestäminen Helsingin keskustassa on jännää puuhaa. En tosiaan voi sanoa olevani alan ammattilainen, vaikka joskus papin työhän kuuluu sellaistakin. Onnistuneen tapahtuman järjestämisessä on kaksi aika erilaista kokonaisuutta, joista kumpikaan ei toimi ilman toista: itse ohjelman järjestäminen ja mainostaminen. Ohjelman suunnittelu ja toteutus on vielä kohtuullisen helppoa, mutta oikean kohderyhmän tavoittaminen satojentuhansien joukosta on taitolaji, joka harvoin onnistuu todella hyvin. Pitäiskö meidän perustaa nettisivusto seurakuntienmainontaonsyvältä.fi? Sinne voisi kerätä kauhugallerian epäonnistuneista yrityksistä ja toisaalta vinkkejä hyvin onnistuneista kampanjoista. (Vrt. churchmarketingsucks.com)
Pääkaupunkiseudun erikoispiirteenä on tietenkin tapahtumien paljous. Oma kokemus on sellainen, että kun tilaisuutta on mainostettu seurakunnan omissa viestintävälineissä eli Kirkko ja kaupunki –lehdessä ja nettisivuilla, ihmiset tulevat tilaisuuden jälkeen sanomaan: ”Kiitos, olipa hyvä tilaisuus. Miksi tätä ei mainostettu missään?” Jos tapahtuma on armollisesti otettu Hesarin Minne mennä -palstalle, kysymys saattaa olla sama. Hyvin mainostettu tarkoittaa muutaman viikon kampanjaa, jossa käytetään seurakunnan omien viestimien lisäksi maksettua lehtimainontaa, radiokanavia, bussien kylkiä ja Pohjoisesplanadin yli vedettyä isoa mainosviiriä. No, sellaiseen meillä on harvoin mahdollisuus. Onneksi on RadioDei.
Näkyvyyttä voi tietysti etsiä tunnetuilla nimillä. Keskiviikkona meillä oli ilo jälleen pitää Tuomiokirkon kryptassa vieraana Jari Sarasvuota. Vaikka mainostus meni aika perinteisellä tavalla, väkeä oli silti paikalla kivasti. Huomenna lauantaina saamme Vanhaan kirkkoon vieraaksi saksalaisen gospelkuoro Crossoverin. Saa nähdä, miten meidän käy. Luvassa on hyvää musaa ja mukava ilta. Tervetuloa sinne! Konsertti alkaa klo 20, siis Helsingin Vanhassa kirkossa huomenna lauantaina.
Oikeastaan kyse on mainostamisen lisäksi yhtä paljon myös yhteisörakenteesta tai sen puutteesta. Ne jotka kuuluvat yhteisöön, saavat kutsunsa sitä kautta ja pysyvät ajan tasalla. Mutta seurakunnan pitää heittää verkkoja sinnekin, missä ui vain yksittäisiä kaloja. Ehkä siksi on hyvä, että kaikkia ei edes yritetä tavoittaa samalla kertaa. Mutta kaikkea pitää yrittää.
