.jpg)
... alkaa olla illassa. Oikeastaan oli hyvin haikeaa viettää viimeisiä jumalanpalveluksia Agricolan kirkossa. Vaikka seurakunta on pieni - tai ehkä juuri siksi - se on myös oikeasti yhteisö. Ihmisiin syntyy helposti henkilökohtainen kontakti, aivan toisin kuin usein ihan liian kasvottomassa ja isossa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa. Oli kiva huomata, että moni seurakuntalainen oli jo vähän ehtinyt tottua meihin ja haikeus oli molemminpuolista. Rukoilemme ja odotamme seurakunnalle Jumalan johdatusta, kun se etsii itselleen uutta pastoria.
Oheisessa kuvassa Saara ikuistaa Niagaran putouksia. Kävimme siellä perjantaina ja löysimme samalla viehättävän pikkukaupungin Niagara-on-the-Lake.
Saara pääsi osallistuumaan tänään myös meidän perhe-esitykseen, kun lauloimme kirkossa Pekka Simojoen kappaleen Kahden maan kansalainen. Se sopi erinomaisesti päivän tekstiin Luuk. 12:13-21, jossa Jeesus varoittaa ahneudesta. Aloitin saarnani kysymällä, kuinka lähellä Jumalaa olet. How close are you to God? Madeleine MacElveen, entisen Yhdysvaltain Suomen suurlähettilään äiti, kertoi minulle eräästä taksimatkasta New York Cityssä. Taksinkuljettaja oli ollut vähän rosvomaisen näköinen ja täti MacElveen oli hieman huolestunut omasta turvallisuudestaan. Huojentaakseen pelkoaan hän kysyi kuskilta: How close are you to God? Kuljettaja vastasi saman tien: Same as you, one breath away. "Yhtä kaukana kuin sinä, yhden henkäyksen päässä." Loput taksimatkasta sujui rentoutuneesti ja hyvän keskustelun merkeissä. Kuljettajana oli mies, joka tiesi, mikä on todellisuuden luonne.
(Hankin kirjakaupusta melko sattumanvaraisesti Frank Tiplerin kirjan The Physics of Christianity. Takakannessa väitettiin, että kirjoittaja, joka on matemaattisen fysiikan professori, pyrkii siinä osoittamaan luonnontieteellisesti todeksi kristinuskon keskeisimmät opinkohdat kuten Jumalan olemassaolon, Jeesuksen neitseestäsyntymisen ja ruumiin ylösnousemisen. Kirja alkoi kuitenkin melko rankalla fysiikan oppitunnilla, jossa Tipler esittelee nykyaikaisen tieteen keskeisimmät periaatteet. Hänen väitteensä mukaan - jota en ole kykenevä tieteellisesti arvioimaan - nykyaikainen käsitys kvanttimekaniikasta edellyttää, että tämän universumin lisäksi, jonka me näemme ja havaitsemme, on oltava olemassa lukematon määrä muita universumeja eli ns. multiversumi. Kyseessä ei siis Tiplerin mukaan ole teoria tai tulkinta, vaan suora johtopäätös siitä, mitä kokeellinen fysiikka osoittaa. Näin olleen ei ole mikään ihme, että todellisuus on oikeasti jotain näkymätöntä ja havaitsematonta, mutta kuitenkin sellaista, jolla on suora yhteys meihin. Jumala, joka Tiplerin mukaan on samastettavissa fysiikan edellyttämään singulariteettiin, on meistä vain "yhden henkäyksen" päässä.)
Ihminen, joka tajuaa todellisuuden luonteen, ymmärtää, että ihmisen elämä on vain ohikiitävä hetki (Ps. 39:5). Mitä tällä hetkellä tulisi tehdä? Jeesus sanoo, mitä sillä EI pitäisi tehdä: "Älkää huolehtiko hengestänne, mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. - - Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyyneränkään vertaa" (Luuk. 12:22,25). Onkin oikeastaan aika erikoista, että meidän elämäntapamme on sellainen, että suuri osa meidän ajastamme kuluu juuri näiden asioiden miettimiseen. Jo aamiaisella voi alkaa suunnitella illallista. Ja väliin jäävän ajan voi kuluttaa shoppailemalla vaatteita. Kristityn on terveellistä silloin tällöin kysyä, onko hänen kristillisyytensä vain pelkkää lumetta ja valhetta vai onko Jeesuksen seuraaminen - myös näiden sanojen osalta - todella mahdollista.
Päivän evankeliumitekstissä joku väkijoukosta kysyi Jeesukselta neuvoa perinnönjakoon. On hyvin tavallista, että hengellisestä ja uskonnollisesta auktoriteetista yritetään tehdä eettinen auktoriteetti. Hengellisen viran merkitys olisi paljon helpompi ymmärtää, jos se tarttuisi konkreettisiin moraalisiin kysymyksiin. Mutta Jeesus kieltäytyy vastaamasta tähän kysymykseen. Sen sijaan hän varoittaa vakavasti ahneudesta ja kertoo vertauksen rikkaasta miehestä.
Vertauksen rikas mies ei ole millään tavalla paha. Hän ei varasta, eikä kohtele väärin työntekijöitään. Hän tekee ahkerasti työnsä ja auringon ja sateen avulla omaisuutta kerääntyy. Ylimääräisen hän kerää varastoihin eli laittaa pankkiin. Hän on siis konservatiivi, säilyttäjä. Mikä hän siis Jeesuksen mukaan on? Vastaus on kova: "Sinä hullu!" Jeesus itse selittää vertauksen merkityksen ja sanoo, että näin on jokaisen, jolla ei ole aarretta Jumalan luona.
Taivasten valtakunnan näkökulmasta ero viisaan ja hullun välillä on siis siinä, missä aarteesi sijaitsee. Jos se sijaitsee paikallisesssa Osuuspankissa tai missä tahansa muussa luotettavassa rahalaitoksessa, olet hullu. Jos se sijaitsee Jumalan luona, kuulut valtakunnan lapsiin. Niinpä rehellisen kristitty kysyy: Millä tavalla minä voin kerätä aarteen taivaaseen? Millä tavalla minä voin välttyä hullun kohtalolta?
Paavali kirjoittaa Timoteukselle ohjeita kristillistä elämää varten. Niiden joukossa on ohjeita myös rikkaille: "Kehoita heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän" (1Tim. 6:18-19). Voiko asiaa sen selvemmin sanoa? Jokainen kristitty ja samalla jokainen kristillinen seurakunta voi testata oman todellisuudentajunsa omalla anteliaisuuden määrällään.
Seurakunta ja ihminen, joka jakaa omastaan, kasvaa ja elää Jumalan rikkauden varassa. Seurakunta ja ihminen, joka pitää itsellään ja kerää pahan päivän varalle, kuihtuu ja kuolee pois ilman merkitystä. Toronton Agricolan seurakunta on tullut tähän päivään epäitsekkään anteliaisuuden varassa. Sen tulevaisuus on samoissa käsissä. Rukoilen ja toivon Agricolan seurakunnalle runsasta Jumalan siunausta ja runsasta anteliaisuutta!
