Myönnän heti kärkeen, että edellinen kirjoitukseni ei edusta hengellisyyden riemuvoittoa. Pikemminkin kyseessä on turhautuneen mediakriitikon tapa purkaa pettymystään ala-arvoiseen (tai sellaiseksi kokemaansa) naispappeuskeskusteluun. Oikeasti olisi viisasta olla millään tavalla koskematta tuollaisiin keskustelunaiheisiin, joiden sisin olemus on riidan ja eripuran kylväminen. Pyydän siis anteeksi, kirjoitukseni ei edustanut rakentavaa motiivia. Mutta sitä oli kiva kirjoittaa! :-)
Tänään sain onneksi kompensaatiota huonolle omalletunnolle. Helsingin Diakonissalaitos, tarkemmin sanottuna sen Heponiemen hiljaisuuden keskuksen neuvottelukunta, järjesti hengellisen kirjoittamisen työpajan. Sain etuoikeuden ja ilon olla suunnittelmassa ja toteuttamassa tätä innostavaa kokonaisuutta. Vaikka virkatehtävien takia myöhästyin aloituksesta, kokonaisuus sai syttymään. Paikalla oli nelisenkymmentä kirjoittamisen ammattilaista, joista ainakin suurimmalla osalla tuntui olevan yhteinen palo hengellisen elämän elvyttämiseksi Suomessa. Saa nähdä, syntyykö työpajan pohjalta mitään käsin kosketeltavaa, kuten vaikkapa ruotsalaisen Pilgrim-lehden kaltainen julkaisu. Koivun Tapio oli tehnyt valtavan työn päivän koolle kutsumiseksi ja homma toimi hienosti. All hail to Tapio!
Yksi tilaisuudesta jäi puuttumaan, nimittäin rohkeus sopia asian jatkokehittelystä. Nyt päädyttiin siihen, että keskustelu viedään takaisin neuvottelukunnan pöydälle, josta sitten myöhemmin kuuluu jotain, jos kuuluu. No, kyllä ilmapiiri oli sellainen, että varmasti kuuluu. Jään siis innolla odottamaan jatkoa!
