torstaina, tammikuuta 14, 2010

Ylipainosta aliravitsemukseen ja maanjäristykseen

No niin. Joku on ehtinyt jo ehtinyt kirjoittaa tänään ilmestyneeseen Kotimaa-lehteen ahdasmielisen mielipidekirjoituksen, miten vaarallista kristittyjen on mennä mukaan THL:n läskillä lukutaitoa -kampanjaan. (Kirjoittajalla on nimikin, mutta en halua sitä tässä mainita, koska hän on kirjoituksestaan huolimatta todennäköisesti minua fiksumpi ihminen, jonka persoonan painoarvoa en halua asettaa vaakakuppiin ;-) Kirkkoon pitää kuulemma saada tulla niin epäonnistuneen ja voimattomana kuin on. Kansanterveyden kohentaminen on tämän teologisen suuntauksen mukaan vaarallista harhaoppia, "jota yhteiskunnassamme monilla tahoilla sumeilematta lietsotaan". Nyt siis Terveyden ja hyvinvoinnin laitoskin on saatu liitetyksi näihin arvelluttaviin yhteiskunnallisiin "tahoihin".

No, kyseessä on tietysti jonkinlainen käsitteellinen väärinkäsitys. Siitä, että Jumala armahtaa ihmisen läskeineen ja synteineen päivineen, johdetaan ajatus, että näille edellä mainituille ihmisen elämään kuuluville seikoille ei sen jälkeen saa tehdä mitään turmelematta tätä Jumalan armahdusta. Ja siitä, että ihmisiä kehotetaan terveellisempiin elämäntapoihin, johdetaan ajatus, että ihmisen arvo punnitaan näillä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvillä mittareilla. Mutta kuka niin on väittänyt? En oikein osaa nähdä, mihin tällainen logiikka perustuu.

Tietysti kirjoittajalla on puhtaat tarkoitusperät ja oikea huoli. Kirkko ei ole kansanterveyslaitos eikä sen pidä pyrkiä sellaiseksi. Sairaat, heikot ja ylilihavat ovat yhtä tervetulleita kirkkoon kuin terveet ja treenatut. Jumalan valtakunta kääntää tässäkin arvot päälaelleen. Jumalan vaakakupissa ei kukaan ole ylipainoinen, vaan jokainen havaitaan köykäiseksi. Mene, mene, tekel u-farsin. Miina, miina, sekeli ja puoli sekeliä. Laskettu, laskettu, punnittu, jaettu (Dan. 5:25). Olisi kuitenkin kiva, jos voisin kirkon jäsenenä ja kristittynä osallistua oman ja koko kansan terveyttä vaalivaan kampanjaan ilman, että minua sen vuoksi pidetään harhaoppisena. Vai olisiko parempi, että kirkko sanoutuu jyrkästi irti terveyden kohtentamiseen tähtäävistä toimenpiteistä, ettei armoa turhennettaisi? Pitäisikö sairaaloissakin lakata pyrkimästä potilaan paranemiseen ja pikemminkin järjestää mukavat oltavat antamalla paljon mömmöjä? Ehkä psykiatrisessa hoidossa tähän jo pyritäänkin...

- -

Pappi ja Idiootti -kampanja tuotti lopulta yli 10.000 euroa. Kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte joko ostamalla sivun, rohkaisemalla tai olemalla käytännön apuna. Facebook-ryhmässäkin oli melkein 700 jäsentä. Kokonaisuudessaan Suomen World Visionin adventtikampanja Kenian Baringon ruokahuollon turvaamiseksi tuotti melko tarkkaan sen 100.000 euroa, jota haettiin. Se mikä vielä joulukuun alussa näytti melkein ylivoimaiselta tavoitteelta, on nyt saavutettu. Hankkeen jatko on turvattu toukokuuhun saakka. Kyllä joskus kannattaa ihan oikeasti yrittää jotain ja vähän vaikka kilvoitella. Jos ei oman terveytensä vuoksi, niin toisten tyhjien mahojen vuoksi sitten.

Olimme varanneet viime vuoden puolella ensi sunnuntain 17.1. Tuomasmessun kolehtikohteeksi juuri Kenian Baringon, koska monet meistä messun toimittajista olivat mukana kampanjassa. Kolehti kerätään tässä tilanteessa kuitenkin ilman muuta Haitiin. Suomen World Vision on siellä avustuksessa mukana ja toimittaa kolehdin perille. Kolehtipuheessa on siis mahdollisuus kertoa paitsi uudesta katastrofista myös siitä, että avustus menee perille ja toivo elää.

Olen siis sunnuntaina saarnavuorossa sekä aamulla Tuomiokirkossa että illalla Tuomasmessussa. Saa nähdä paraneeko saarna siinä välillä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ei pyritä psykiatrisessa hoidossa järjestämään mukavia oltavia antamalla paljon mömmöjä! Olen päivittänyt tietojani skitsofrenian suhteen ja aivan lumoutuneena, miten paljon enenmmän tiedetään ja ymmärretään kuin opiskeluaikanani parikymmentä vuotta sitten.
Erityisesti Matti o. Huttunen, mutta myös Duodecimin Psykiatria oppikirjassa esitetään asitekstikin niin, että lukiessaan on helppo eläytyä myötäkärsimyksellä "yhteen vaikeimmista ja haastavimmista ihmiskuntaa kohtaavista sairauksista", "jonka tarkka etiologia ( syy, aiheuttaja ), on edelleen avoin. Skitsofreniaa on aiheelliseti pidetty suurena mysteeriona ja nykytieten keskeisenä haasteena".
Älä sinäkään heittä pikku vitsejä, vaikkapa psykiatrisesta hoidosta, jossa samoin kuin muussakin terveydenhuollossa toimii paljon ihmisiä suurella sydämellä meidän maallisen vaellukemme helpottamiseksi ( keskimäärin varmaan yhtä vilpittömästi kuin kirkossakin? ja epäluulokin heitä kohtaan on aika samanlaista? ).
Mehän kai eletään täällä "vaivojen laaksossa" ja yksi mysteeri on se, että kaikesta älystämme ja viisaudestamme huolimatta monenlaisen kärsimyksen ongelma säilyy. Siinä kai katsomme kärsivää Kristusta, ja huomaame miten katsomme häneen?
t. Jaana