torstaina, joulukuuta 17, 2009

Arkipiispa vai arkkipiispa

Arkkipiispan vaaliasettelu on tehty. Ehdokkaiden joukosta ei löydy arkipiispaksi pyrkineen Juha Luodeslammen nimeä. Samalla on käynyt ilmi, että Juha oli ihan tosissaan pyrkimässä myös arkkipiispaksi. Hän ei kuitenkaan saanut taakseen vaadittavaa kymmenen valitsijan ryhmää.

Liityin itsekin Juhan Facebook-ryhmään ("Juha Luodeslampi arkipiispaksi"), koska mielestäni ajatus arkipiispasta oli hyvä. Kyselin ryhmän sivuilla, missä tällaisen arkipiispan sijoituspaikka olisi ja kuka sellaisen viran on perustanut. Juha vastasi, että virka tuli perustetuksi yleisen pappeuden yhteydessä ja että sen sijoituspaikka on siltojen alla ja ostoskeskuksissa. Juuri näin. Ja tällaisilla kriteereillä varustettuja arkipiispoja on jo olemassa. Heitä ei ole tarvinnut millään vaalilla valita, vaan he toteuttavat virkaansa juuri siellä ostoskeskuksissa ja siltojen alla tekemättä itsestään numeroa. Kannatan lämpimästi näiden arkipiispojen työn näkyväksi tekemistä vaikkapa sitten Facebook-kampanjalla.

Nyt siis kuitenkin kävi niin, että arkipiispan titteli ei sittenkään riittänyt, vaan Juhan teki sittenkin mieli arkkipiispaksi. En tiennyt olevani osa kampanjaa, jota ei pitänyt olla olemassakaan, mutta joka kuitenkin oli. Jotain arkipiispan hohdosta meni siinä samalla. Mieleeni tuli Frederick Rolfen satiirinen romaani Hadrian the VII, joka antaa traagisen kuvauksen siitä, mitä tapahtuu, kun arki-ihminen valitaan paaviksi.

Hyviä miehiä on joka tapauksessa tarjolla arkkipiispan tehtäviin. Turkulaisia kirkkoherroja - nykyisiä tai entisiä - on runsain mitoin: Salmi, Lehikoinen, Rissanen, Hirvonen. Sama määrä on teologian tohtoreita: Mäkinen, Rissanen, Salmi, Ruokanen. Nykyisiä piispoja on kolme: Salmi, Häkkinen ja Mäkinen. Professoreita on vain yksi: Ruokanen. Itse asetun kannattamaan Miikka Ruokasta. Miikka on mun kokemuksen mukaan avarakatseinen, mutta samalla tarkkasilmäinen, keskustelukykyinen, uudistusmielinen, tajuaa kirkon sanoman muuttumattoman ytimen ja osaa sanoa sanottavansa selkeästi. Paras mies voittakoon ja Jumalan tahto tapahtukoon.

Edessä on adventtirutistuksen viimeinen päivä, perjantai. Päivät näyttävät venyvän aamuseitsemästä iltakahdeksaan ja ihmisiä tulee tavattua eri tilaisuuksien yhteydessä sadoittain. "Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen", sanoi kanttori mielenhäiriössä. Papin joulu ei ole ihan yhtä vauhdikas, enkä kiireenkään keskellä osaa valittaa. Tätä vartenhan me ollaan olemassa. Jouluruokaa ja joulutorttuja en ehkä hirveästi jää kaipaamaan tämän jälkeen.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Arto,

Lea mainitsi kommentissaan, että olit maininnut neljä jouluperiaatetta Mestarilaulajien konsertin puheessasi. Voisitko yst. tässä ne vielä kertaalleen toistaa, tai mistäköhän ne löytyvät.

Rauhallista joulua t. Veli Ensio

Myllyniemi KYLVÄJÄSTÄ kirjoitti...

Hyvää joulua sulle, Arto. Kiitos blogijutuistasi kuluneena vuotena.