Ensinnäkään suurin osa Suomen maahanmuuttajista ei ole muslimeja vaan kristittyjä. Husein Muhammed lisäksi muistutti, että kaikki muslimit eivät ole kovin uskonnollisia. Haastateltavaksi valikoituvat usein ne, joilla on aina suurimmat ja pöyristyttävimmät vaatimukset yhteiskunnalta. Toimittaja Marja Salmela oli löytänyt haastateltavakseen suomalaisen käännynnäisen, jolle ei nähtävästi tuottanut mitään ongelmia laittaa yhteiskunnan ostoslistalle muslimiravintolaa, -kirjastoa, -kampaamoa, -kauppoja ja -hotellia. Ehkä siihen voisi vielä lisätä muslimikylpylän sivuun.
Se on tietysti totta, että kaupunkirakenteeseen kaavoitettu rakennuskanta saa heijastaa väestön arvostuksia ja instituutioita. Eikä kirkko enää ole yhtä itsestään selvästi keskellä kyllä kuin se oli sata vuotta sitten. Mutta Helsingissäkin kirkkoon kuuluu 67% väestöstä, joten on aika selvää, että kirkkoja voidaan ja pitääkin kaavoittaa uusille alueille. Ei ole ollenkaan hullumpi ajatus ottaa myös uskonnolliset vähemmistöt huomioon, kun uusia alueita rakennetaan. Joku taloudellisten realiteettien taju siinä on kuitenkin hyvä olla mukana.
Ehkä Lapintiellä oli mielessä ehdotus siitäkin, että valtio tai kunta alkaa rakentaa ja ylläpitää näitä hänen kaavoittamiaan moskeijoita. Voisivatko kristilliset vähemmistökirkot silloin tulla samoille apajille? Husein Muhammed sanoi mielipiteessään oivasti ja selkeästi: "Moskeijoita saa toki rakentaa samoin ehdoin kuin toisuskoistenkin pyhäkköjä: uskonnollisten yhdyskuntien omin varoin ja ympäristön vaatimukset täyttäen." Siihen ei tarvitse paljon lisätä, paitsi ehkä se, että luterilaiset seurakunnat pitävät tänä päivänä kirkkojensa ovet auki maahanmuuttajien ryhmille ympäri Suomea. Maahanmuuttajat ovat lämpimästi tervetulleita sekä suomalaiseen yhteiskuntaan että kirkkoon. Muslimeillakin on täällä samat oikeudet kuin kristityillä. Toisin on islamilaisissa maissa. Kristillisen yhdenvertaisuuden periaatteesta varmasti suurin osa muslimiväestöäkin on kiitollisia.
Ja tässä tulemme seuraavaan herkulliseen kommentoitavaan juttuun eli naispappeuden vastustajien vastustamiseen. Nyt näyttää olevan niin, että suvaitsevaisuudesta ja avarasta hengellisyydestä tunnetun Tuomasyhteisön piirissä on joitakin, joille ei ole ihan selvää, mitä suvaitsevaisuus tarkoittaa. Teemu Laajasalo on tehnyt rohkean ja harkitun teon kutsuessaan naispappeutta hyväksymättömien kirkollisten järjestöjen väkeä viettämään kuihtuvaa Agricolan kirkon klo 12 messua. Messun kävijämäärä on jo tuplaantunut ja siellä käy nyt nuoria ja perheellisiä. Mutta nämä vanhoilliset ovat kirkollista ongelmajätettä, jonka käsittelyyn harva haluaa osallistua ja vielä useampi toivoo heidän pikaista siirtymistään kirkon ulkopuolelle. Ja jotkut etsivät heidän vastustamisestaan kirkkopoliittisia irtopisteitä valtapeliinsä.
Maailmassa on paljon niitä, jotka vaativat kovaa laitataklausta kuin pahimmat lätkäfanit kaukalon reunalla. Se joka lähtee heiltä hakemaan taputuksia, ajautuu umpikujaan ja ristiriitaan kirkon ydinsanoman kanssa. Kirkon uskottavuus testataan siinä, pystyykö se sovintoon ja avoimuuteen erimielisyyksistä huolimatta. Piispat ovat vedonneet kirkon päättäjiin sovinnon ja yhteistyön puolesta. On jännä nähdä, uhrataanko nämä jalot päämäärät näennäisluterilaisen hömppäkirkollisuuden alttarille.
Sanottakoon nyt varmuuden vuoksi, että mielestäni naispappeuden vastustajat ovat väärässä. Itse asiassa yllättävän monet muutkin ovat mun mielestä väärässä. Jos tarkemmin ajattelen, aika harvat ovat loppujen lopuksi oikeassa ;-). Olen silti valmis taistelemaan sen puolesta, että heillä on oikeus toimia omantuntonsa mukaan, kun kenekään oikeuksia ei siinä loukata.
