Pääsiäinen tuntui melkein poikkeuksellisen rauhalliselta, kun mediassa ei pyöritelty mitään raflaavaa Jeesus-aiheista skandaalia. Olihan siellä toki heittoja, kuten Loka-Laitisen kolumni Raamatusta hyvänä satukirjana, mutta siihen olemme tottuneet. Olisko huomaamatta kuitenkin käymässä niin, että Muhammed-pilapiirroskohun seurauksena toimittajien pyhyyden tunto on herkistynyt? Enää ei viitsi Jeesustakaan vetää joka välissä lokaan, kun se alkaa näyttää epäuskottavalta suvaitsevaisuuden kannalta. Muslimimaailman huumorintajuttomat ylireaktiot alkavat siis nostaa jumalanpilkan jälleen maallistuneen median tietoisuuteen. Tai ehkä kuvittelen vain.
Sain juuri ennen pääsiäistä käsiini Tom Holménin ja Matti Kankaanniemen toimittaman kirjan A.D. 30 (Art House 2009). Kyseessä on Åbo Akademin Jeesus-tutkijoiden kirjoittaman artikkelikokoelma. Olen lukenut pääsiäisenä Dostojevskin Karamazovin veljeksiä, joten on tunnustettava, että A.D. 30 on vasta selailtu. Artikkelit näyttävät keskittyvän aika paljon ylösnousemuksen problematiikkaan. Tom Holménin kirjoittama johdanto on suunnattu sivistyneelle maallikkolukijalle, mikä lienee kirjan kohderyhmä muutenkin. Päätimme järjestää aiheesta ylimääräisen Kohtaamispaikka-illan Tuomiokirkon kryptassa ke 6.5. klo 18. Jos aihe kiinnostaa, laita kalenteriin. Siihen mennessä minunkin on luettava kirja hieman paremmin.
Karamazovin veljekset on 1100-sivuisena tiiliskivenä jäänyt aikaisemmin lukematta. Olen tainnut lukea Dostojevskiltä aiemmin vain Idiootin. Ehkä vähän harmittaa. Karamazovin veljekset olisi pitänyt lukea jo 20 vuotta sitten. Tai ehkä silloin en olisi vielä ymmärtänyt. Joka tapauksessa teoksen tulisi kuulua jokaisen teologin yleissivistykseen. Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan? Romaanihenkilö Ivan Fedorovitsh Karamazovin sepitelmä suurinkvisiittorin ja Mestarin kohtaamisesta on suorastaan häkällyttävä.
