maanantaina, lokakuuta 06, 2008

Tärkeät asiat on yksinkertaisia

Kesän rippikouluryhmän konfirmaatiomessu oli eilen. Vanha kirkko oli täynnä ja tunnelma oli mielestäni sopivan juhlallinen. Vaikka kaikki vanhemmat eivät tietenkään käyneet ehtoollisella, tuntui silti taas vahvasti siltä, että aika monelle kirkko on rakas ja tärkeä. Sama tunnelma välittyi muutamissa rippijuhlissa messun jälkeen.

Eilen vietetiin Mikkelinpäivää (jonka oikea päivämäärä on 29.9.) joten evenkeliumitekstinä oli tilanteeseen erittäin sopiva Matt. 18:1-6,10, jonka pointtina on Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen "kuka on suurin taivasten valtakunnassa". Käytin saarnan alussa aikaa konfirmoitavien omien ajatusten esittelyyn, joten vallankäytön tematiikan pohtimiselle esimerkiksi Kauhajoen tapahtumien valossa ei kauheasti jäänyt aikaa. Ajattelin, että sellainen alleviivaaminen ei ole tarpeen, ihmiset tunnistavat aiheen muutenkin. Saarna meni suunnilleen näin.

Saarna Vanhassa kirkossa 5.10.2008 klo 10

Mitkä asiat on oikeasti tärkeitä? Rippikoululaiset saivat leirin lopuksi kirjoittaa itsekseen rauhassa miettien lapuille kolme asiaa, jotka he olivat oppineet rippikoulun aikana. Tässä näytteitä:

1.            Keskittymään tärkeissä hetkissä

2.            Arvostamaan kaikenlaisia ihmisiä

3.            Keskustelemaan uskoon liittyvistä asioista


-        oppinut että Jumala rakastaa sinua kaikista synneistä yms. huolimatta

-        oppinut rukouksen merkityksen & kuinka rukoillaan

-        oppinut huomioimaan läheisiä ja ystäviä

 

OLEN OPPINUT

… Jeesuksesta ja Jumalasta, … oppinut ja ehkä ymmärtänyt Jumalan armosta enemmän, … luottamaan Jumalaan vaikeissakin asioissa.

 

1.            Olen oppinut kunnioittamaan perhettä ja ystäviä.

2.            Ymmärtämään heitä ja Jumalaa paremmin.

3.            Uskooni on tullut enemmän varmuutta kaikkien tarinoiden ja hartauksien myötä.

 

Itsevarmuutta

Päivitin/uudistin ystävyyssuhteitani

Sain olla mukana upealla riparilla jossa oli mahtavat Ohjaajat, Isoset ja Pikkuset

 

1.            Älä tuomitse ulkonäön perusteella, olet todennäköisesti väärässä.

2.            Suvaitsemaan erilaisia ihmisiä

3.            Tutkimaan Raamattua

 

Mitä olen tällä rippileirillä oppinut?

-        Että pystyn olemaan syömättä karkkia

-        Rippileirillä on kivaa

-        Vähemmän tunteja kuin alun perin ajattelin

 

1.            Ymmärtänyt raamatun käytön

2.            kaikkii erillaisii rukouksii

3.            tuntemaan uusia ihmisiä

 

Olen oppinut täällä

1.            kuuntelemaan toisia

2.            arvostamaan pienempiäkin asioita elämässäni

3.            kunnioittamaan vanhempiani

 

Minusta näissä lapuissa on aika paljon tärkeitä asioita. Ja kaikki tärkeät asiat on yksinkertaisia, niin me opimme rippileirillä.

Aikuiseksi kasvaminen on uusien asioiden oppimista, vastuun oppimista, ymmärryksen lisääntymistä. Siihen sisältyy paljon mielenkiintoista, jännittävää ja haastavaa - - Mutta samalla se on yksinkertaisten asioiden unohtumista, viattomuuden menettämistä, rikkinäisyyden ja haavojen lisääntymistä. Aikuiseksi kasvaminen ei ole yksinkertaista, joten se ei voi olla kauhean tärkeää. Sen sijaan aikuisen on tärkeää tulla lapseksi jälleen. Koska tärkeät asiat on aina yksinkertaisia.

Ei Jeesus kutsunut opetuslasten eteen lasta siksi, että lapsi olisi täydellinen ihminen tai moraalisesti virheetön. Apostoli Paavali opettaa kirjeessään korinttilaisille selvästi, että kristityn tulee hylätä lapsellisuus ja kasvaa aikuisiksi. Ei kristittynä kasvaminen ole lapselliseksi heittäytymistä.

Syy oli opetuslasten kysymyksessä: Kuka on suurin taivasten valtakunnassa? Kuka on komein, viisain, nokkelin, parhaimman näköinen, coolein tässä kirkossa? Kuka on paras ja kaikkien idoli? Kuka jättää toiset kateellisina taakseen ja painaa luusereiden naaman rapaan? Kuka esiintyy edustavimmin ja kenellä on hienoin käsilaukku? Nämä on aikuisten kysymyksiä, jotka nuori oppii kasvaessaan. 1600-luvun englantilainen yhteiskuntafilosofi Thomas Hobbes on huomauttanut, että oikeudelliset kiistat ihmisten välillä aiheutuvat pääasiassa kolmesta syystä: kilpailu resursseista, epäluottamus ja kunnia. Siksi Jeesus otti heidän keskelleen lapsen. Lapsi ei luule pärjäävänsä yksin. Lapsi haluaa luottaa toisiin ihmisiin. Lapsi ei kysy, kuka täällä on suurin ja tärkein. ”Kuka on suurin” on täysin väärä kysymys. Se ei vie meitä Jumalan valtakuntaan, menestykseen ja kunniaan, vaan suoraan helvettiin. Se tuhoaa luottamuksen, nöyryyden ja riippuvuuden. Siksi Jeesus sanoi, ”teidän tulee kääntyä”, te olette menossa väärään suuntaan.

Kerrotaan miehestä, joka oli umpikuuro. Hän ihmetteli aina, kun näki ihmisten nousevan ja tekevän kaikenlaisia pyörähdyksiä ja liikkeitä. Hän tiesi, että sitä kutsuttiin tanssimiseksi, mutta se näytti tietysti täysin järjettömältä touhulta. Kunnes eräänä päivänä hän alkoi kuulla musiikin.

Ihminen kasvaessaan isoksi saattaa menettää hengellisen kuuloaistinsa. Yksinkertaiset asiat kuten rukous, Jumalan suuruuden ihmettely, kiitollisuus, suojelusenkeli, menettävät merkityksensä. Ne alkavat näyttää hassulta pyörähtelyltä, jolla ei ole mitään merkitystä. Kunnes ihminen avaa sydämensä Jumalan kutsulle ja sisällä alkaa soida jälleen.

Tämä messu ja jokainen luonnossa vietetty hiljainen hetki on tanssiin kutsu. Se on kutsu kääntyä lapseksi jälleen. Tämä konfirmaatio on kutsu teille, hyvät nuoret, pitää kiinni siitä mikä on arvokasta eikä koskaan muutu. Siitä mikä on yksinkertaista ja helppoa: luottamus Jumalaan, rukous, hyväntahtoisuus toisia kohtaan. Me haluamme rukoilla teille siihen varjelusta ja johdatusta.

2 kommenttia:

ville tikkanen kirjoitti...

ei hassumpi puhe, oikeastaan oikein hyvä. itse tulin eilen ordinaatiokoulutuksesta ja tajusin jotain hyvin yksinkertaista: ei kenestäkään ole papiksi muuten kuin Jumalan avulla. siitä rohkeus ja luottamus sanoa tahdon ylihuomenna tampereen tuomiokirkossa.

Arto kirjoitti...

Kiitos, Ville. Rohkeutta ja luottamusta siihen tärkeään askeleseen!