torstaina, helmikuuta 21, 2008

On yö

Tai ainakin melkein. Ja kirjoitan - tai ainakin yritän kirjoittaa - saarnaa. Lupasin joskus tammikuussa, että teen tulevan sunnuntain radiojumalanpalveluksen RadioDeille. Se sopii mulle hyvin, koska olen saarnavuorossa sunnuntaina sekä Tuomiokirkossa klo 10 että Lähetyskirkossa klo 14. Jäi vain sopimatta, milloin tehdään nauhoitus. Iltapäivällä puhelin soi ja toimittaja muistutti asiasta. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi huominen aamu ennen klo 10. Eli tässä sitä istutaan niin kauan, että saarnan ajatus on hiottu tai vaihtoehtoisesti kuukahdan kesken kaiken. Jälkimmäisessä tapauksessa RadioDein pitänee lähettää joku hyvä uusinta.

Takana on kolme ympäripyöreää työpäivää. Yritin eilen illalla kirjoittaa jonkun ajatuksen tänne blogiin, mutta ei siitä mitään tullut. Sinänsä eilinen ilta Tuomiokirkon kryptassa oli virkistävä. Me käytiin läpi Psalmien elämäntilanteita tasapaino-epätasapaino-uusi tasapaino -jaottelun kautta. Sippolan Miira oli valinnut iltaan joitain lauluja, joita kitaralla säestäen esitti. Tehtiin kolme psalmikävelyä. Luulen, että psalmi-illasta nousseet ajatukset saa aika keskeisen sijan myös tässä saarnassa, jota valmistelen.

Tämä torstai alkoi Agricolan aamumessusta klo 7.30. Päivällä oli yksi kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaaminen ja illalla kaksi kaksituntista kokousta. Eilinen alkoi kolmen tunnin työkokouksella ja sisälsi yhden Järvenpäähän suuntautuneen luentoreissun ennen klo 17.30 tuomasvesperiä ja kohtaamispaikkaa. Tiistaihin mahtui seitsemän erilaista tilaisuutta ja kohtaamista klo 7 ja 19 välille. Viimeisimpänä niistä oli Vartija aikakauslehden vuosikokous, jossa toimin puheenjohtajan ja tulin myös valituksi kannatusyhdistyksen hallitukseen. Samalla olen yrittänyt aika täsmällisesti pitää kiinni neljän päivittäisen rukoushetken viettämisestä. Tuntuu siltä, että ilman näitä rukoushetkiä asiat eivät juurikaan liittyisi toisiinsa. Rukousrytmi toimii jonkinlaisena perusvirtana, jota vasten kaikki muu on satunnaista pyörrettä ja lainehdintaa. On siis olosuhteisiin nähden oikein levollinen olo.

Siksi päätän tänään täältä tähän. Huomenna saattaa olla uusi päivä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tulin itse juuri töistä iltavuorosta ja huokailin oman työni rytmiä ja tahtia. Luettuani blogiasi, totesin, että aikamoista vesperiä se on sinullakin. Hieno periaate tuo rukoileminen pitkin päivää ! Pitänee soveltaa käytäntöön myös omassa elämässä, vaikken työaikana voikaan hiljaisia hetkiä missään välissä viettää, niin ainakin ennen ja jälkeen töiden jne.

Aukku kirjoitti...

Rukoileminen jää liian vähälle. Lepää Arto välillä. Onko Psalmien elämäntilanteita tasapaino-epätasapaino-uusi tasapaino aiheesta ollan materiaalia?