lauantaina, marraskuuta 10, 2007

GLS 2007 Day Two

Summit on onnellisesti takana ja mieli on tyytyväinen. Mun mielestä meillä oli loistava seminaari, jossa oli asiantuntemusta, monipuolisuutta, innostusta, haasteita ja myös konkreettisia työkaluja. Joonatan Raution ja Heidi Partin musiikki toimi upeasti ja tekniikka pelasi alusta loppuun. Alustavan palautteen selailun perusteella pientä petrattavaa oli ryhmätyöajan järjestämisessä. Mehän saatiin viime vuonna samanlaista palautetta ja yritettiin tällä kerralla parantaa tilannetta. Omakin fiilis on se, että tässä ei täysin onnistuttu. On aina huono juttu ryhtyä keskeyttämään hyvin alkanutta keskustelua jollain triviaalilla ilmoitusasialla. Ensi vuonna tehdään varmaan niin, että annetaan ilmoitusasiat, laitetaan keskustelu käyntiin ja päästetään ihmiset siitä suoraan tauolle ilman keskeytystä.

Se mitä edellisessä viestissä sanoin Hybelsin ekasta puheesta ei mitenkään omassa mielessäni sumentanut konferenssin kokonaisantia. Mun mielestä Hybels tekee huipputärkeää työtä evankelikaalisella rintamalla nostamalla rohkeasti esiin sosiaalisen vastuun, rauhan ja oikeudenmukaisuuden teemoja, joiden suhteen herätyskristity on perinteisesti olleet pahasti jälkijunassa. Suomen ev-lut kirkolle nämä teemat on tuttuja ja luontevia. Seuraava looginen ja toivottavasti myös toteutuva askel on etsiä aktiivista kontaktia katoliseen maailmaan. Annoin Billille luettavaksi Sant' Egidion yhteisön perustajan Andrea Riccardin kirjan Sant' Egidio, Rome and the World. Toivottavasti hänellä on aikaa lukea kirja ja ottaa kontakti. Siitä vois alkaa vaikka mitä...

Voi olla, että verrattuan Chicagon konferenssiin tästä kuitenkin jäi päällimmäiseksi havahtuminen meidän vastuuseen Suomesta. Terho Pursiaisen kirjoitus Hesarissa oli jälleen monella tavalla oikeaan osunut. Hän korosti siinä elämänkatsomuksen merkitystä kouluopetukselle. Itse johtopäätös, minkä hän tekee, on kuitenkin mielestäni käsittämätön. Hän kirjoittaa, että tällainen katsomuksellinen tehtävä tulee olla jollain uudella, tarkemmin määrittelemättömällä oppisisällöllä, koska uskonta ja ET eivät täytä tehtäväänsä. Itse tekisin päinvastaisen johtopäätöksen. Juuri katsomuksellista uskonnon opetusta olisi vahvistettava.

Colin Powell sanoi kenraalin suoruudella, että hän haluaa omassa nuorisotyössään (jota hän siis tekee eläkeläisenä oman järjestönsä kautta) opettaa nuorille elämän merkitystä ja kykyä häpeämiseen. Nuoria on opetettava häpeämään. Pahaa tekstiä häpeämisestä toipuvalle Suomen kansalle, joka on vasta kymmenkunta vuotta opetellut elämään vailla häpeän häivää. Ehkä meidän aikuisten on opeteltava häpeän merkitys uudelleen, nuorison pahoinvoinnin vuoksi.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti en lyttää kommentoinnillani mitään tai ketään ja toivon, ettei tämä heilahda ihan epäadekvaatiksi. En ole mikään seminaarienkoluaja enkä tässä kyseisessä seminaarissa ole koskaan aiemmin ollut. En tiedä sen taustoista enkä kytkennöistä varmaankaan tarpeeksi - saatikka, että olisin sisällä edes siitä, miksi tämänkaltaisia seminaareja järjestetään ( mihin ne liittyvät ja mikä tarkoitus niillä on ). Tulin vain "kuunteluoppilaaksi" paikalle ja jossain määrin osallistuin ryhmäkeskusteluunkin (en ole itse mikään aktiivijäsen missään srk : ssa saatikka johtotehtävissä). Aihepiiri sinänsä oli mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä. Ehkä jos sen kaiken saisi vielä ajatuksella kuunnella kotosalla, se herättäisi vielä jotain uusia näkökulmia (oma vireystasoni ei ollut paras mahdollinen). Kuitenkin hieman vierastin sitä, että kaikki puhujat olivat amerikkalaisia ja puheet olivat nauhoitettuja. Tämä lienee näiden seminaarien idea - kierrättää näitä taltiointeja ympäri maailmaa näytillä, joissa joku puhuja (ilm. B.Hybels) kulkee autenttisesti mukana. Mutta miksi hengellisellä kentällä pitäisi sortua tälläiseen viihteellistämiseen ja kopiointiin - katsotaanhan esim. Kauniita ja Rohkeita jo joka maanosassa. Eikö tälläisen seminaarin aihepiiriä olisi mahdollista sovittaa kunkin kansan mentaliteettiin paremmin kytkeytyväksi siten, että puhujiksi kutsuttaisiin oman maan huippujohtajia ja osaajia. Toki johtajuuden peruselementit ovat samankaltaiset kaikkialla ja kyseiset puhujat olivat kokeneita henkilöitä alallaan (ja huipputason julkkiksia omassa maassaan). Mutta jos edes osa näista nauhotteista korvattaisiin live - esiintymisillä, niillä johtajilla, joita meillä itsellämme on, sanoma saisi kosketuspintaa eri tavalla. Tällöin mahdollistuisi myös kuulijoiden interaktiivinen osallistuminen seminaarin kulkuun. Mahdollisesti paneelikeskustelut eri alojen huippuosaajien välillä elävöittäisivät sisältöä konkreettisemmaksi. Ryhmäkeskustelut osallistujien parissa ovat myös koko koulutuksen sydän, jota ilman veri ei kierrä ja tee aihetta eläväksi. Minusta ainakin tuntui kornilta taputtaa joillekin nauhotteille. Se alkoi tuntua jo suoranaiselta henkilöpalvonnalta ja teennäisyydeltä. Suomessa on huippuosaajia ja huipputason johtajia - en nyt ala nimeltä mainitsemaan, mutta niitä löytyy ja varmasti asia olisi sovittavissa heidän kanssaan ja mielenkiintoa tulla tämänkaltaiseen seminaariin alustajaksi varmasti riittäisi. Jos amerikkalaiset saavat omat huippuosaajansa estradeille, emmekö me ?

Anonyymi kirjoitti...

J.K Ja jos emme ihan estradeille asti live - esiintyjiksi näitä kotimaisia osaajiamme saa, niin ainakin nauhoitteeksi asti varmastikin.

Arto kirjoitti...

Hyvä anonymous. Suomessa järjestetään hengellisiä johtajuusseminaareja omilla, suomalaisilla puhujilla. Suosittelen tutustumaan niihin lähemmin, että saa käsityksen, mistä niissä on kysymys. Ja onhan kirkko toki järjestänyt isoja liike-elämän kutsuseminaareja takavuosina. GLS:llä on ihan oma konsepti ja tarkoitus. Se on olemassa vain ja ainoastaan siksi, että se voidaan toteuttaa dvd-seminaarina. Bill Hybels ei yleensä ole livenä paikalla, Suomi oli poikkeus. Sama dvd-konsepti on käytössä liike-elämän puolellakin, joten mistään oudosta jutusta ei ole kyse. Meillä on lähinnä se valinta, haluammeko ottaa GLS:n Suomeen vai emme. Mun mielestä sisältö on niin mielenkiintoista ja korkeatasoista, että ehdottomasti kannattaa jatkossakin järjestää. Mikään ei tietenkään estä samalla satsaamasta aikaa, rahaa ja resursseja johonkin uuteen suomalaisvoimin järjestettävään juttuun. Loppujen lopuksi asian ratkaisee siis se, minkälaista sisältöä saadaan aikaan ja tuleeko kukaan paikalle. Mun veikkaus on, että ensi vuonna GLS:ään tulee enemmän kuin tänä vuonna.