Summit on onnellisesti takana ja mieli on tyytyväinen. Mun mielestä meillä oli loistava seminaari, jossa oli asiantuntemusta, monipuolisuutta, innostusta, haasteita ja myös konkreettisia työkaluja. Joonatan Raution ja Heidi Partin musiikki toimi upeasti ja tekniikka pelasi alusta loppuun. Alustavan palautteen selailun perusteella pientä petrattavaa oli ryhmätyöajan järjestämisessä. Mehän saatiin viime vuonna samanlaista palautetta ja yritettiin tällä kerralla parantaa tilannetta. Omakin fiilis on se, että tässä ei täysin onnistuttu. On aina huono juttu ryhtyä keskeyttämään hyvin alkanutta keskustelua jollain triviaalilla ilmoitusasialla. Ensi vuonna tehdään varmaan niin, että annetaan ilmoitusasiat, laitetaan keskustelu käyntiin ja päästetään ihmiset siitä suoraan tauolle ilman keskeytystä.
Se mitä edellisessä viestissä sanoin Hybelsin ekasta puheesta ei mitenkään omassa mielessäni sumentanut konferenssin kokonaisantia. Mun mielestä Hybels tekee huipputärkeää työtä evankelikaalisella rintamalla nostamalla rohkeasti esiin sosiaalisen vastuun, rauhan ja oikeudenmukaisuuden teemoja, joiden suhteen herätyskristity on perinteisesti olleet pahasti jälkijunassa. Suomen ev-lut kirkolle nämä teemat on tuttuja ja luontevia. Seuraava looginen ja toivottavasti myös toteutuva askel on etsiä aktiivista kontaktia katoliseen maailmaan. Annoin Billille luettavaksi Sant' Egidion yhteisön perustajan Andrea Riccardin kirjan Sant' Egidio, Rome and the World. Toivottavasti hänellä on aikaa lukea kirja ja ottaa kontakti. Siitä vois alkaa vaikka mitä...
Voi olla, että verrattuan Chicagon konferenssiin tästä kuitenkin jäi päällimmäiseksi havahtuminen meidän vastuuseen Suomesta. Terho Pursiaisen kirjoitus Hesarissa oli jälleen monella tavalla oikeaan osunut. Hän korosti siinä elämänkatsomuksen merkitystä kouluopetukselle. Itse johtopäätös, minkä hän tekee, on kuitenkin mielestäni käsittämätön. Hän kirjoittaa, että tällainen katsomuksellinen tehtävä tulee olla jollain uudella, tarkemmin määrittelemättömällä oppisisällöllä, koska uskonta ja ET eivät täytä tehtäväänsä. Itse tekisin päinvastaisen johtopäätöksen. Juuri katsomuksellista uskonnon opetusta olisi vahvistettava.
Colin Powell sanoi kenraalin suoruudella, että hän haluaa omassa nuorisotyössään (jota hän siis tekee eläkeläisenä oman järjestönsä kautta) opettaa nuorille elämän merkitystä ja kykyä häpeämiseen. Nuoria on opetettava häpeämään. Pahaa tekstiä häpeämisestä toipuvalle Suomen kansalle, joka on vasta kymmenkunta vuotta opetellut elämään vailla häpeän häivää. Ehkä meidän aikuisten on opeteltava häpeän merkitys uudelleen, nuorison pahoinvoinnin vuoksi.
