torstaina, tammikuuta 18, 2007

Kristittyjen ykseyden rukousviikko alkaa

... tänään eli torstaina 18.1. ja jatkuu ens viikon torstaihin 25.1. saakka. Lisätiedot löytyy osoitteesta www.helsinkirukoilee.fi.

Olen tänään "harjoitellut" kahdessa messussa (Agricolan aamumessussa klo 7.30 ja Tuomiokirkon viikkomessussa klo 12), että saisi jotain ajatuksia kasaan Pyhän Henrikin vesperiä varten klo 18 mennessä. Rukousviikon teemana tänä vuonna on "Hän saa kuurot kuulemaan ja mykät puhumaan" (Mark. 7:31-37). Teeman taustalla on Etelä-Afrikan kristittyjen kokemus puhumattomuuden ongelmasta. Kun tabut estävät puhumasta asioista, niihin ei myöskään puututa. Aikaisemmin tällainen tabu oli rotusortopolitiikka, nykyään AIDS ja seksuaalisuus.

Teeman yhteys Markuksen evankeliumin kohtaan, jossa Jeesus parantaa kuuromykän, on tietysti puhtaan allegorinen. Mutta ei se ole sinänsä paha juttu. Kertomus on sen luontoinen, että se viittaa fyysisen tapahtuman taustalla olevaan, suurempaan todellisuuteen. Jeesuksen eleissä näkyy ihmeparantajan ulkoinen muoto, mutta sisältö viittaa profetioiden täyttymiseen (Jes. 35:5-6). Millä hengellisellä tavalla mykkyys ja kuurous, puhuminen ja kuuleminen pitäisivät tämän kertomuksen perusteella ymmärtää?

Suomen ekumeenisen neuvoston
suomeksi julkaisema taustamateriaali on hyvin valmisteltu ja antaisi aiheen paljon syvällisempään käsittelyyn, kuin viikon tilaisuuksissa varmaankaan pystytään. Lauantai-iltana ollaan Uspenskissa laulamassa psalmeja, sunnuntaina vaelletaan Metrolla Ruoholahdesta Kontulaan ja ensi keskiviikkona isketään Bonon videohaastattelulla Kryptassa. tervetuloa mukaan!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen joutunut miettimään tätä hengellistä ”mykkyyttä ja kuuroutta” hieman toisenlaisesta perspektiivistä ihan täällä koti-Suomessa. Monista, ehkä vaikeistakin asioista kyllä puhutaan, mutta niin vaikeilla ”uskovaisten” termeillä tai muuten sellaisella kiellä, että sanat menettävät merkityksensä, koska niitä ei ”tyhmempi” ymmärrä. Mielestäni monilla ns. ”hyvillä uskovaisilla” (joksi en itseäni pysty kutsumaan) on tällä tavoin tapana ”nousta vaikeiden asioiden yläpuolelle” ja näin monista asioista ei enää synny keskustelua, eikä pystytä ehkä kritisoimaan joitain toimintatapoja. Tällainen toiminta on jossain piireissä hyvin yleistä ja pidän sitä todella raukkamaisena.

Arto kirjoitti...

Olen tunnistavinani ilmiön, mutta kirjoitat sen verran yleistäen, että voin tulkita väärinkin. Voisitko konkretisoida?
(Pahoittelen jo etukäteen, että mulla ei taida olla mahdollisuutta muuttaa tätä blogia avoimeksi keskustelufoorumiksi. Ylläpito veisi aikaa, joka on sitten pois jostain muusta. Siksi mietin koko ajan sitäkin, missä määrin voin pitää kommentteja avoimena anonyymeille. Tämä voi kuitenkin olla sellainen asia, jossa nimettömyys on perusteltua.)

Anonyymi kirjoitti...

Jep…tässä muutama konkreettinen esimerkki…tällaisia vaikeita asioita ovat mielestäni esim. mielenterveysongelmat, ”haureus” (tämäkin sana taitaa olla vähän sellaista uskovaisten slangia) tai kun yritetään perustella seurakunta nuorille, miksi jokin asia ei ole sallittua. Sen sijaan, että paneuduttaisi itse ongelmaan ja tarjottaisi joitain konkreettisia työkaluja (vaikkapa ammattiauttajia, jos omat resurssit eivät riitä), puhutaan jostain hengistä ja henkivalloista, heitetään joku ulkoa opittu raamatun kohta, ”muistetaan asiaa rukouksin” ja se on sitten siinä… On varmasti paljon helpompi sanoa 17-vuotiaalle seurakuntanuorelle: ” Ei istu missä pilkkaajat istuvat…”, kun yrittää konkreettisesti perustella, miksi vaikkapa ravintolassa käyminen on ”syntiä”.

Raamatusta varmasti voidaan löytää hyviä perusteluja sille miksi henkilö voidaan erottaa jostain uskonnollisesta yhteisöstä tai seurakunnasta, jos näin halutaan toimia ja näin toimittaessa toki säilytetään oman yhteisön ”maine”, mutta mitä tälle pois potkitulle sitten tapahtuu, jos ei koskaan oltu oikeasti paneuduttu hänen asiaansa.

Ehkä tällainen toiminta on hyvin marginaalista, mutta siellä missä sitä harrastetaan, näen sen todella ongelmallisena.