Niinpä kirjoitin oheisen viestin Kirkon viestintäjohtaja Tuomo Pesoselle koskien kirkon osallistumista kesän 2019 Pride-tapahtumaan. Kursivoidut kohdat viittaavat Pesosen esittämiin perusteluihin.
Sain Helsingin seurakuntayhtymän viestinnän kautta tiedoksi viestisi ja sen sisältämät perustelut kirkon osallistumiselle Pride-tapahtumaan. Olen täysin puulla päähän lyöty ja hämmästelen, miten kirkkohallituksen johtoryhmä linjaa suhdetta kaikkialle työntyvään gender-ideologiaan menemällä mukaan Business Support -kumppanuuteen.
Uhkailtiinko kirkkoa boikoteilla tms. tämän päätöksen saamiseksi? Ymmärrän tietysti niiden innon, jotka aktiivisesti haluavat romuttaa kirkon tunnustukseen perustuvan perhe- ja sukupuolikäsityksen, vaikka pidänkin sellaista lyhytnäköisenä ja tuhoisana.
Sen sijaan olisi todella vaikea ymmärtää sellaista selkärangattomuutta, joka taipuu kauniilta kuulostavan "kaikille avoin" lauseen edessä. Olemmehan jo monta kertaa nähneet, miten suvaitsematonta toimintaa tulkaa kaikki -sloganin taakse kätkeytyy. Sokea
Reetakin näkee, että "kaikille avoin" tarkoittaa tässä kontekstissa ehdotonta vaatimusta luopua biologisesta sukupuolikäsitteestä vähän samalla tavalla kuin Neuvostoliitossa "rauha" tarkoitti luopumista kommunismin vastustamisesta. Siitä on avoimuus ja yhdenvertaisuus
kaukana.
Mitä tulee esitettyihin perusteluihin, niin ne eivät kestä lähempää tarkastelua:
-
kirkko on avoin kaikille, on aina ollut, eikä se silti ole lähtenyt mukaan ideologisiin marsseihin,
-
kirkon olemassaolon perusta, Kristuksen sovitustyön ansaitsema armo kuuluu kaikille, jotka sen ottavat vastaan, siksi kirkko ei mene mukaan sinne, missä rakkautta julistetaan ilman uhria,
-
kunnioittava keskustelu edellyttää, että kirkko selkeästi kertoo oman kantansa: millä tavalla kirkko nyt osana Pride-marssia kirkastaa ja kertoo perustelunsa pitää miehen ja naisen välinen liitto erityisessä asemassa?!
-
osallistuminen ideologiseen kumppanuuteen ei ole oikea tapa osallistua vaikeaan keskusteluun,
-
"kirkon päätöksenteko on hidasta" sisältää viekkaudella sisään ujutetun oletuksen siitä, että jollakin kirkon taholla (kirkkohallituksen johtoryhmä?) on kristallipallo, josta se näkee paremmin kuin kirkolliskokous, miten asioita pitää päättää: tällainen toiminta rapauttaa luottamuksen,
-
kirkon äänioikeutetut jäsenet eivät ole asiasta yksimielisiä eikä heidän kantaansa voida käyttää tukemaan gender-ideologiaa
